Voi miksi me annoimme televisiolle niin paljon valtaa?

Radio kertoo meille tarinoita. Äänimaailmat ja musiikki saavat kuuntelijan mielikuvituksen liikkeelle ja syntyy tarinoita, joista jokainen näyttää kuulijansa haluamalta. Kaiken nähnyt, ”action-moveilla” kyllästetty sukupolvi janoaa aina vain enemmän tehosteita ja räiskettä. Entä kun television kuvaruudun pikselit ovat täytetty viimeistä piirtoa myöten? Silloin on radiolla vielä tarinoita kerrottavanaan ja rajattomat mahdollisuudet räjäyttää kuulijoiden tajunta äänillä ja musiikilla.

Elokuvan tie valkokankaalle on pitkä ja moni prosessinen, samoin kuin radiotarinoiden, eli kuunnelmien matka kuulijoille. Kaikki lähtee liikkeelle käsikirjoituksesta, jonka jälkeen valitaan työryhmä. Sitten tulevat lukuharjoitukset, mikrofoniharjoitukset, äänitykset, leikkaus ja miksaus. Onnistunut kuunnelma tarvitsee myös onnistuneen äänimaailman, näyttelijöiden suorituksen ja hyvän käsikirjoituksenkin, muistuttaa Juha Siltanen, (Käsikirjoittaminen, 2003, toim. Elina Hirvonen).

Kuunnelma mahdollistaa uskomattoman paljon pienillä asioilla ilmaisua. Äänitilan luomiseen vaikuttaa mikrofonin asettelu, satunnaiset pisteäänet, rytmi musiikki, tehosteet ja stereokuvien käyttö. (Juha Siltanen) Kuunnelmassa on toisenlaista imua kuin elokuvissa. Elävät kuvat tarjoavat jo valmiiksi pureskeltuja välähdyksiä, katsoja on todellakin vain katsojan asemassa. Mutta kun ääni ja musiikki tunkeutuvat ihmisen korvan kautta tämän aivoihin, alkavat aivot luoda kuvia ja ympäristöä tapahtumille. Silloin sinä kuuntelijana pääset tarinaan mukaan kuvittamaan sitä.

Suomessa Yleisradio on lähettänyt radiotarinoita jo perustusvuodesta 1926 alkaen. Nauhoituslaitteiston puuttumisen vuoksi ensimmäiset, niin sanotut, radioteatterit, olivat suoria lähetyksiä. (Elävä arkisto, YLE) Ennen television tunkeutumista ihmisten olohuoneisiin radio näytti mahtiaan. Maanantai-iltaisin 40-luvulla ihmiset kokoontuivat ympäri suomen kuulemaan radiosta kuunnelmia. Kuunnelmia rakastetaan kuitenkin myös tänä päivänä. Alun perin brittiläinen sarja Knalli ja sateenvarjo on noussut kestosuosikin asemaan Suomessa. Näyttelijät ja käsikirjoitus ovat selvästi onnistuneet, koska 26 vuotta sitten ensiesityksen saanut brittivirkamiehien, Mr. Lammin ja Sir Hamilton Jonesin toilailuja jaksetaan yhä kuunnella. (Turun Sanomat, 26.9.2005)

Suomalaiset onneksi kuitenkin kuuntelevat vielä radiota, jopa eniten Euroopassa! Radio on kaikista medioista eniten ihmistä lähellä, jokapäiväisessä arjessa. Se kulkee helposti mukana, radiota voi kuunnella vaikka ajaessa autoa, tiskatessa, mökillä tai rannalla. (Radiotyön perusteet, Tapio Kujala, Jari Lahti, Heikki Tamminen, 1999) Nykyisin yhä yleisempää on virittää radion oheisinformaatiolähteeksi web-kamera. Kuuntelijat pääsevät kurkkimaan ja näkemään mitä tapahtuu studiossa ja miltä heidän suosikkijuontajansa näyttävät. Itse en pidä tätä niinkään hyvänä. Monesti voi tulla pettyneeksi kasvoihin äänen takana. Ääneen on jo muodostanut tietynlaisia piirteitä, miltä henkilö ehkä näyttää ja minkälainen ihminen tämä on. Kun sitten saakin todellista tietoa ja näkee ihmisen elävässä elämässä, omat kuvitelmat usein murskaantuvat.

Näin kävi minulle yhden suosikkini kanssa. Ylen radiokanavan, YleX:n, tuottama huumoripläjäys, Radio Millenium, on täynnä hervotonta huumoria. Ohjelmassa kuullaan erittäin persoonallisia radionäyttelijöitä ja tilanteita, jotka saavat kuuntelijan mielikuvituksen laukkaamaan. Mielestäni ohjelma toimi täydellisesti radiossa, en tiedä miksi Yle halusi pilata sen viemällä sen myös televisioon.
Ei ihmisiä tarvitse pitää tyhminä, ja olettaa etteivät he jaksaisi vain kuunnella. Uskon, että tässä kuvien ja valojen täyttämässä oravanpyörässä, radio tarjoaa rentouttavaa ja mielekästä viihdettä ihmisille. Radiotarinat kunniaan! Ihmisten korvat eivät ole vielä kyllästetyt tarinoilla ja mielenkiintoisilla äänillä. Televisio ja elokuvat, njääh, kaikki on niin nähty ja ennalta arvattavissa. Kuunnelkaa ihmiset huviksenne kuunnelmia, vaikka Yleltä, ja nauttikaa!


Lähteet:
Juha Siltanen, Käsikirjoittaminen, 2003, toim. Elina Hirvonen
Elävä arkisto, YLE
Turun Sanomat, 26.9.2005
Radiotyön perusteet, Tapio Kujala, Jari Lahti, Heikki Tamminen, 1999


Minna Hukka, Radioaktiivisen toimittaja