Duunarin paras ystävä

Radio on pitänyt asemansa yhtenä suosituimmista viestintävälineistä reilun satavuotisen historiansa ajan. Tämä johtunee suureksi osaksi siitä, että vaikka radion lähettämisen ja vastaanottamisen tekniikka uudistuu ja yksinkertaistuu suurin harppauksin, samaa viestiväylää voi soveltaa laitteiston iästä riippumatta. Tavallisesta suomalaisesta taloudesta löytyy useita vastaanottimia, joista suuri osa toimittaa samalla myös toista virkaa, radioitahan rakennetaan usein esimerkiksi herätyskellojen yhteyteen. Tämä johtaa siihen, että radion yleisöksi päätyy usein myös tietoisesti hakeutumatta, sillä kaiuttimet pauhaavat kaikkialla aina kaupoista linja-autoihin. (Kujala & Lahti & Tamminen, 1998)
Auditiivisen viestin vastaanottaminen onnistuu ilman sen suurempaa keskittymistä, eikä muita toimintoja tarvitse keskeyttää kuuntelemisen ajaksi. Radiota voi siis kuunnella melkein minkä tahansa työn lomassa, mutta oman kokemuksen pohjalta keskiraskas fyysinen työ toistuvine suorituksineen auttaa saamaan lähetyksistä eniten irti. Fyysisen aktiivisuuden lisäksi kognitiivisia toimintoja vilkastavat myös työn sisältämät ongelmanratkaisutilanteet, joten kuuntelija on radionkin suhteen parhaassa vastaanottamisen tilassa. Saman ilmiön huomaa myös reippaalla, hieman pulssia nostavalla kävelylenkillä. Varsinkin ammattitaidon kasvaessa ja työn vaatimien perustoimintojen automatisoituessa tekijän on helpompi siirtyä passiivisesta radion kuuntelijasta aktiivisemmalle ja tiedostavammalle tasolle. Tämä tietysti riippuu siitä, haluaako kuuntelija asettaa itsensä tiedostavaan asemaan ohjelman suhteen vai pitääkö radion mieluummin taustahälynä. (Kujala & Lahti & Tamminen, 1998)
Radio siis antaa kuuntelijalle mahdollisuuden sivistää itseään työn lomassa. Klassisen käsityksen mukaan yleissivistys oli ylemmän sosiaalisen luokan etuoikeus ja tietoa itseisarvona voitiin tavoitella vasta, kun elintaso salli pohtia asioita, joista ei ollut välitöntä käytännön hyötyä. Teoria ei tietenkään nykypäivän tietotulvan takia päde, ja osittain tästä voi kiittää radiota. Lähetysten kuunteleminen tuot siis tiedon myös duunarin käsille, ja varsinkin iltapäivälähetyksissä voitaisiin soveltaa informatiivisempia ohjelmaformaatteja, kuten kielioppia sisältäviä tietoiskuja ja päivän sivistyssana- tai päivän historiallinen tapahtuma –tyylisiä ohjelmia.( Hakkarainen, Kai 2005.)
Radion kuuntelemisen ja työnteon keskinäinen hyötysuhde toimii myös toiseen suuntaan: Esimerkiksi mieluisen kappaleen kuuleminen radiosta helpottaa varsinkin passiivista kuuntelijaa pääsemään helpommin nk. flow- eli virtaustilaan. Tieteellisesti flow –kokemuksella tarkoitetaan tavoitteelliseen toimintaan paneutumista ja tietoisuuden monimuotoistumisen tunnetta (luovuutta), mutta kansanomaisemmin ilmiö tunnetaan pikemminkin kun kaikki sujuu -kokemuksena. Vireystilan noustessa myös tunnetilallinen reagointi on herkempää; kun esimerkiksi siivotessa tai pajalla ahertaessa radiosta pärähtää menevä biisi, kehossa tapahtuvat positiiviset kemialliset muutokset paitsi tuntuvat, näkyvät varmasti myös ulospäin. Varsinkin asiakaspalvelua sisältävissä töissä toimivien kannattaa varmistaa, että taustalla soi oma mielitaajuus. (Järvilehto, 2009.)
Myös itse radiokanavat käyttävät ilmiötä hyväkseen. Varsinkin kaupallisilla kanavilla on tapana asettaa provokatiivisimmat juontajansa pitämään juuri aamu- ja iltapäivän blogeja. Tämä paitsi nostaa kuuntelijoiden määrää, myös lisää radion interaktiivisuutta kuuntelijoidensa kanssa muun muassa soittojen ja kyselyiden muodossa. Mitä tahansa kanavaa kuuntelemalla huomaa mainostajien ottavat kaiken irti tästä kultasuonesta.

Viljami Tala, toimittaja

Lähteet:

Hakkarainen, Kai 2005. Asiantuntijuus ja oppiminen työelämässä - psykologisia näkökulmia. Psykologian laitos, Helsingin yliopisto. Luettu ja tallennettu 25.5.2011

Järvilehto, Lauri 2009. 5 helppoa niksiä flow-tilan saavuttamiseksi. Ajattelun ammattilainen. Luettu ja tallennettu 25.5.2011

Kujala, Tapio & Lahti, Jari & Tamminen, Heikki 1998. Radiotyön perusteet. Johdatus suoran lähetyksen tekemiseen. Gaudeamus, Tampere, 7-12.