25.5.2011

Radiodokumentti - Totta vai tarua

Dokumentti sanana tarkoittaa todistetta, todistusta, tositetta tai asiakirjaa. Radiodokumentin kohdalla sana dokumentti tarkoittaa sitä, että ohjelma tulkitsee ja kuvaa todellisuutta. Siinä tapahtuvat asiat ja henkilöt ovat todellisia, asiat ovat oikeasti tapahtuneet. Yksi radiodokumentin tehtävistä on luoda tunneyhteys kuuntelijaan ja antaa kuuntelijalle mahdollisuus omanlaiseen tulkintaan aiheesta. Tavoitteena ei ole ainoastaan informoida kuuntelijaa vaan luoda hänelle jonkinlainen elämyksellinen kokemus dokumentista. Tekijän näkemys aiheesta ei ole ainut ja oikea totuus vaan myös kuuntelijalle jää tilaa rakentaa omia mielikuvia tarinasta. Dokumentin pitää olla tulkinnanvarainen, mutta samalla myös uskottava. (Saarivuori 2008, 17.).

Miten radiodokumentti voi sitten olla uskottava? Sitä ei ehkä olekaan niin helppoa selittää. Pohdintaa siitä, mikä ylipäätään tekee asioista uskottavia, menisi ehkä liian filosofiseksi ja pitkäksi mahduttaa tähän blogiin. Yritetään avata aihetta radiodokumentin tekemisen kautta.

Kaikkihan lähtee tietysti liikkeelle aiheesta. Yleensä aiheet kumpuavat tekijöiltä itseltään. Ne saattavat kummuta esimerkiksi omasta sosiaalisesta piiristä tai jotain heitä askarruttavasta asiasta. Hannu Kariston mukaan ohjelmaideat löytyvät havainnoimalla. Niitä ei varsinaisesti keksitä vaan niihin törmätään tai ne löydetään. (Karisto, Leppänen 1997, 41.). Aihe on koko dokumentin perusta ja lähtökohta. Aiheen löydettyä tekijä alkaa muodostamaan omaa näkökulmaa todellisuudesta ja sen tulkitsemisesta.

Tekijä on periaatteessa toimittaja, joka tutkii ulkopuolista maailmaa. Hän työskentelee useimmiten itsenäisesti ja jos vertaan esimerkiksi dokumenttielokuvan työryhmän kokoon, voi tekijä päästä helpommin lähemmäksi haastateltaviaan ja samalla aihettaan. Toimittajan tai tekijän onkin luotava hyvät suhteet haastateltaviin, jotta heidän puheestaan saadaan mahdollisimman luonnollisen, rehellisen ja autenttisen oloista. Kun tekijä on vain yksin haastateltavan ja äänitallentimen kanssa ei ylimääräisiä häiriötekijöitä välttämättä ole, mikä voisi häiritä tämän luottamuksen perustaa. Kuvitellaan tilanne jossa työryhmässä on 4 henkilöä; ohjaaja, kuvaaja, äänittäjä ja vaikkapa tuottaja. Kamera pojottaa suoraan sinua kohti ja sinun pitäisi avautua sinulle herkästä asiasta. Se ei välttämättä käykkään niin helposti. Mutta jos paikalla onkin ainoastaan toimittaja yksin voi tilanne olla helpommin käsiteltävissä. Vaikka se helpompaa olisikin, on yksi radiodokumentin tekijän haasteista vielä saada haastateltava unohtamaan itse haastattelutilanne. Kun mikrofoni asetetaan haastateltavan eteen, ymmärtää hän, että kyseessä on haastattelu. Ehkä tekijän pitäisikin vain mennä rupattelemaan ”haastateltavan” kanssa ja unohtaa osittain myös itsekkin työvälineensä, heittäytyä mukaan tilanteeseen, aidosti. (Puro 2004, 9 – 10.).

Kun kaikki tarvittava materiaali on kasassa, alkaa tuotannossa palapelin rakennus. Radiodokumentissa aletaan tässä vaiheessa kasata käsikirjoitusta. Haastattelut litteroidaan ja aletaan miettiä lopullista dokumentin rakennetta. Tämä vaihe voi olla monille tekijöille se kaikista luovin työvaihe, jossa kaikista todellisuudesta saaduista palasista, äänistä aletaan rakentaan kokonaisuutta, oman näköistä tulkintaa todellisuudesta.

No, miten se uskottavuus sitten rakentuu eri tekovaiheissa? Voisin sanoa, että olemalla rehellinen. Rehellinen itselleen, aiheelle, haastateltaville ja kuuntelijalle. Tekijän ei pitäisi suhtautua kuuntelijaan passiivisena vastaanottajana vaan ajatella hänet jatkuvasti kriittisenä ja aktiivisena toimijana, joka kuuntelun aikana rakentaa mielikuvia ja tunnetiloja sekä pohtii kuunnellakko dokumentti loppuun vai ei. Tekijän täytyy luoda uskottavuuden taso, jolla kuuntelija saadaan mukaan. Tekijän täytyy myös muistaa, että radiodokumentti on kertomus todellisuudesta. (Kaukosalo, Niemeläinen 2002, 67.).


-Matti Ollila, toimittaja.


Lähteet:

Sanna Kaukosalo & Kati Niemeläinen 2002, opinnäytetyö:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8511/katnieme.pdf?sequence=1

Satu Saarivuori 2008, opinnäytetyö: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/1302/Saarivuori_Satu.pdf?sequence=1

Hannu Karisto, Airi Leppänen 1997. Todellisia tarinoita. Radiodokumentin tekeminen.

Katri Puro 2004, opinnäytetyö. http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Turku2004/Puro2004.pdf

0 kommenttia:

Lähetä kommentti