RadioAktiivinen

Radioaallot pitäisi täyttää musiikilla!

Näin mediaa opiskelevana melkein hävettää kuinka vähän radiota oikeasti kuuntelen. Radion kuuntelu jää pääosin k-marketin kassalle samalla kun toisessa korvassa on nappikuuloke, josta kuuluu parempaa musiikkia ja vieläpä ilman sitä hölynpölypuhetta. Hölynpölyllä tarkoitan tietysti aivotonta kikattelua ilman minkäänlaista informaatiota, jota kuulee varsinkin nuorille tarkoitetuissa radio-ohjelmissa ja kanavilla. On tietysti ohjelmia joissa on itse asiaakin, mutta ne tuntuvat jäävän huonon sisällön suosion taakse piiloon. Se ainoa radio-ohjelma minkä olen viikottain addiktoitunut kuuntelemaan on 95% musiikkia, kyseessä on Radio Helsingissä kerran viikossa kuuluva Kompostiradio, joka soittaa kaksi tuntia pelkkää reggae ja dancehall musiikkia. Eli sekin on periaatteessa vain kahden tunnin soittolista shuffle päällä.

Miksi radio jää sitten minulla niin vähälle kuuntelulle? Pääosin se johtuu siitä, että Suomessa ei yksinkertaisesti ole radiokanavaa, josta tulisi kuunneltavaa sisältöä koko päivän, tai edes suurimman osan päivästä. Esimerkiksi Kaikki Ylen radiokanavat ovat joko ärsyttävää teinikälätystä tai mummojen valitusradiota, tai ainakin tällainen kuva minulle on pinttynyt päähän. En muista Ylen toiminnassa tapahtuneen minkäänlaista parantavaa muutosta koko elämäni aikana, radion tai television puolella. Ylen paha painajainen, Image 10/2005.

Radio Rock on ehkä ainoa suomalainen kanava jota tavallaan pystyisi kuuntelemaan hieman enemmänkin päivän aikana, mutta rock/heavy musiikki on aika puuduttavaa kuunneltavaa pidemmän päälle ja Radio Rockillakin tulee aika paljon biisitoistoa. Biisitoisto saattaa kyllä olla välttämätöntä, oli kanava millainen tahansa. Kanavalla jolla vaihtuisi vaikka parin tunnit välein musiikkigenre saattaisi onnistua biisitoiston poistamisessa, mutta sitten taas sisällön kuunneltavuus ei välttämättä olisi jatkuvaa koska ihmisillä on niin erilaiset musiikkimaut.

Ihmisten musiikkimauista päästäänkin siihen toiseen syyhyn, miksi minulla jää radion kuuntelu niin vähäiseksi. Pidän itseäni aika suvaitsevaisena musiikin suhteen, kuuntelen kaikenlaista mökää death metallista reggaeen, monta tuntia päivässä, itseasiassa tätäkin kirjoittaessa kuuntelen yli tunnin mittaista reggae mix-nauhaa. Vaikka kuuntelenkin paljon erilaista musiikkia, ei radio silti tarjoa sitä oikeaa tasapainoa musiikin, juontajien ja tuotetun sisällön välillä. Minulle radiossa tärkeintä on juuri se musiikki ja sen jälkeen tulevat vasta juontajat jne.

Radiokanavat voisivat tietysti lukita tietyn musiikkigenren ja soundin kanavalleen, mutta siinä taas menettää kuuntelijoita ja tietysti rahaa. Vilkko Arto, Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit, 2010, 4.4.4 Genre.

Suomalaisessa radiossa hyvän musiikin tarjoaa vain parin tunnin erikoisohjelmat, esimerkiksi Kompostiradio, tai Radio Rockilla Klaus Flamingin ohjelmat, joiden ainakin olettaisin olevan erittäin asiallisia, informaatiota ja hyvää musiikkia pursuavia paketteja. Sen täydellisen tasapainon löytäminen musiikin, juontajien ja tuotetun sisällön välillä, on erittäin vaikeaa ja pitäisi vielä löytää kuuntelijat oikeasta kohdeyleisöstä.

"Musiikki on keskeinen radiosoundin tekijä, siksi ei ole samantekevää, millaista musiikkia radiossa milloinkin soitetaan. Musiikki profiloidaan testauksen ja tutkimuksen avulla kohdeyleisölle sopivaksi." Kujala, Lahti & Tamminen. Radiotyön perusteet.

Taisin kuulla joskus jostain, että ihmisillä ei kiinnosta radiossa enää musiikki. Hullujen puhetta. Kaikki joiden kanssa olen koskaan radiosta keskustellut ovat sanoneet, että he kuuntelevat radiota pääosin musiikin vuoksi. Väite ehkä pätee vanhempaan sukupolveen.

Tämän hetkisestä radiotarjonnasta on minulla henkilökohtaisesti vaikea tykätä, kuuntelen mieluummin kahden tunnin luennon itse radioaalloista joilla tutkitaan avaruutta, kuin sitä mitä varsinkin nuorille tarjotaan nykyään radiossa... aiemmin mainitsemaa viikottaista "addiktiota" lukuunottamatta.


-Heikki Illikainen


Lähteet:

Tamminen, H & Lahti, J & Kujala, T. Radiotyön Perusteet. 1998. Tampere.

Vilkko Arto, Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit, väitöskirja, 2010 http://acta.uta.fi/teos.php?id=11395

Ylen paha painajainen, Image 10/2005.