YrittäjäSpecial-radiolähetys lähestyy huimaa vauhtia. Yleensä juoksen nopeampaa kuin aika (kielikuva, oikeasti juoksen aika hitaasti), mutta parina edellisenä päivänä ajan perässä pysyminen on tehnyt tiukkaa. Kaikesta huolimatta juttu valmistui deadlineen mennessä ja hommat alkavat pikkuhiljaa olla huomista varten hanskassa.
Huomenissa siis jännitys loppuu ja kuulette vihdoin jutun koko viikon höpöttämästäni nettiyrittäjyydestä. Onhan sanomattakin selvää, että koko viikkonne on suunniteltu huomenna kajahtavan juttuni mukaan. Palaan muutaman päivää ajassa taaksepäin. Kahteen edelliseen päivään jolloin sohvaani syntyi oudosti takapuoleni kokoinen kuoppa. Melko iso sellainen siis. Nämä päivät sisälsivät runsaasti litterointia, käsikirjoitusta, spiikkien äänittämistä sekä editointia. Editointivaiheen haasteeksi osoittautui juttujen karsiminen. Sain haastateltavaltani niin paljon mielenkiintoista tietoa, että olisin halunnut jakaa sen kaiken kanssanne. Valitettavasti tunnin pituinen yhtämittainen juttu nettiyrittäjyydestä olisi saattanut saada monen silmät ummumaan. Mielenkiintoisuudestaan huolimatta.
Olen ehkä saanut YrittäjäSpecial-radiolähetyksen kuulostamaan siltä, että se sisältäisi vain yhden jutun, minun juttuni. Lähetys sisältää siis runsaasti muitakin kuuntelemisen arvoisia juttuja. Ihan vain muutamia aiheita mainitakseni tulette kuulemaan jutun esimerkiksi maahanmuuttajasta yrittäjänä sekä laman ajan lapsen ajatuksia yrittäjyydestä. Nyt te ajattelette, että onpa vakavaa menoa. Mutta ei suinkaan! Lähetyksemme sisältää toki myös viihteellisempiäkin pläjäyksiä. Hämmentävää, että juuri äsken kun kirjoitin pläjäys sanaa, word tarjosi minulle tilalle sanaa ”p-läjäys”. Ja tämähän liittyi asiaan tietenkin yhtä paljon, kuin pizzaperjantai vegetaristiin.
Nyt kun juttu (jonka työstämisessä on muutaman viikon sijasta tuntunut kestävän ikuisuus) on siis vihdoin valmis, se tarkoittaa myös sitä, että ei enää valvottuja öitä, ei kofeiinin yliannostusta, ei stressistä seurannutta makeispussin ahmimista ja sen jälkeistä morkkista, ei tietokoneen näppäilystä johtunutta jännetuppitulehdusta. Luopuminen on rankkaa, mutta se kasvattaa. Tässä tapauksessa ainakin yöunien pituutta. Huomenna taajuudet siis Radio aktiiviselle, 92 MHz klo 15.00. Silloin kajahtaa!
Jenna, KTAMK
15.9.2011
Kuunnelman tekemisen vaikeus ja hienous!
Huumori ei ole helppo laji. Vaikka itselläni irtoaa useita kertoja päivässä loistavaa tilannekomiikkaa, samanlaisten sutkautusten väkisin keksiminen on ylitsepääsemättömän haastavaa. Se, mikä naurattaa yhtä, saattaa toisen mielestä olla mautonta, typerää tai tylsää.
Taistelin käsikirjoituksen kanssa päiväkausia, kuuntelin muiden mielipiteitä ja ideoita, ja muokkasin tekstiä yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä mietin, että miksi ihmeessä päätin edes tehdä huumoripitoisen kuunnelman Radio Specialin YrittäjäSpeciaaliin. Tuntui, ettei minulle jää lainkaan aikaa äänittää koko juttua, ja että käsikirjoitan tätä vielä kuukaudenkin päästä! Lopulta käsikirjoitukseni oli kuitenkin valmis, ja oli aika alkaa hankkia näyttelijöitä.
Opettaja kehotti ottamaan yhteyttä paikallisiin harrastelijateattereihin, niissä kuulema olisi paljon innokkaita näyttelijöitä jotka lähtisivät varmasti mukaan. Selasin nettiä tuntikausia etsien eri harrastelijateatterien yhteystietoja, yritin soittaa kymmenille eri ihmisille, turhaan. Viimein puheluuni vastattiin. Lyhyen jutustelun jälkeen selvisi, ettei kyseinen nainen ole toiminut harrastelijateatterin sihteerinä enää viiteen vuoteen, vaikka teatterin nettisivut toista väittivätkin. Hienoa.
Epätoivosta huolimatta soitin vielä muutamaan numeroon. Annoin yhteystietoni parille harrastelijateatterille, ja lähettelin sähköposteja. Pariin päivään ei kuulunut mitään, puhelin ei soinut, eikä sähköposteihini tullut vastauksia, kunnes yhtäkkiä halukkaita näyttelijöitä oli jonoksi asti. Tosin kaikki heistä olivat naisia, ja kuunnelmassani on vain yksi naisrooli, joten jouduin valitettavasti tuottamaan pettymyksen parille innokkaalle soittajalle. Eräs soittaja osasi kuitenkin ehdottaa minulle miesrooleihin sopivia henkilöitä, mutta yllättäen en saanut heihin yhteyttä.
Äänitysten määräaika alkoi uhkaavasti lähestyä, ja minulla oli vasta yksi näyttelijä. Lopulta päädyin käyttämään miesten rooleissa opiskelukavereitani.
Äänityspäivänä satoi vettä, eikä ulkona äänittäminen tullut kyseeseen, vaikka se alunperin oli ollut suunnitelmissa. Minua jännitti kokeneen näyttelijän kanssa työskenteleminen, sillä en ole aiemmin ohjannut kuin muutamia projekteja, enkä ollut kovin varma ohjaajan taidoistani. Onneksi toimittajaa näytellyt Tarja Lassila kuitenkin kyseli paljon käsikirjoituksesta ja roolihahmostaan, sillä keskustelu kokeneen näyttelijän kanssa auttoi minua kehittymään ohjaajana.
Äänitimme ensin kaikki dialogit ja Matin viimeisen kohtauksen monologin studiossa vuoropuheluna. Olin pohtinut pitkään edellisenä iltana, että äänitänkö molemmat erikseen vai yhdessä. Onneksi päädyin lopulta siihen, että äänitetään molemmat yhdessä, aitona vuoropuheluna, sillä siinä reaktiot ja eläytyminen ovat paljon luonnollisempia ja uskottavampia kuin erikseen äänitettynä.
Saatuamme studiossa äänitykset hoidettua, äänitimme vielä toisen kohtauksen uudelleen liikkuvassa autossa. Kohtaus äänitettiin lähinnä varanvuoksi myös studiossa, että jos autossa äänitettynä se ei toimisi. Aivan turhaan, sillä autokohtauksesta tuli mielestäni, itseäni kehumatta, loistava! Ajelimme Haaparannan puolella, CD-soittimesta raikui Frederikiä ja Mattia esittänyt Mikko Shemeikka lauloi mukana. Aiemmin vallinnut jännitys ja pienoinen ujous olivat kadonneet ja kaikilla oli hauskaa!
Vaikka studiossa äänittäminen on aina turvallinen vaihtoehto, kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla äänittämistä myös erikoisemmissa paikoissa; siitä voi seurata joko kauheaa kuraa, tai uskomatonta käyttistä! Tämä on tullut koettua niin tätä, kuin muitakin kuunnelmia äänitettäessä.
En ole erityisen hyvä tekniikan kanssa, ja siksi editointi ei ole minulle se mieluisin vaihe kuunnelman tekemisestä. Onneksi välillä sain pitää taukoa, sillä vielä piti äänittää taustaäänet kuunnelmaa varten. Vaanin koko maanantai-illan ikkunan ääressä ja odotin sateen loppumista. Kun se viimein lakkasi, nappasin zoomini ja kipitin parvekkeelle yöpuvussani äänittämään tuulta.
Seuraavana päivänä kävelin pitkin koulun käytäviä zoomin kanssa ja äänitin omia askeleitani, välillä kulkien zoomin ohi ja välillä pitäen sitä kädessäni. Naureskelin mielessäni kun kaksi ammattikoulun opiskelijatyttöä katsoi minua kuin hullua käppäillessäni edestakaisin hiljaista käytävää pitkin.
Pitkän ja raskaan, ajoittain myös erittäin hauskan työrupeaman jälkeen kuunnelmani on viimein valmis! Vaikka välillä meinasi iskeä epätoivo ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, olen silti tyytyväinen lopputulokseen, ja ehkä myös hieman ylpeä siitä.
Paula, KTAMK
Taistelin käsikirjoituksen kanssa päiväkausia, kuuntelin muiden mielipiteitä ja ideoita, ja muokkasin tekstiä yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä mietin, että miksi ihmeessä päätin edes tehdä huumoripitoisen kuunnelman Radio Specialin YrittäjäSpeciaaliin. Tuntui, ettei minulle jää lainkaan aikaa äänittää koko juttua, ja että käsikirjoitan tätä vielä kuukaudenkin päästä! Lopulta käsikirjoitukseni oli kuitenkin valmis, ja oli aika alkaa hankkia näyttelijöitä.
Opettaja kehotti ottamaan yhteyttä paikallisiin harrastelijateattereihin, niissä kuulema olisi paljon innokkaita näyttelijöitä jotka lähtisivät varmasti mukaan. Selasin nettiä tuntikausia etsien eri harrastelijateatterien yhteystietoja, yritin soittaa kymmenille eri ihmisille, turhaan. Viimein puheluuni vastattiin. Lyhyen jutustelun jälkeen selvisi, ettei kyseinen nainen ole toiminut harrastelijateatterin sihteerinä enää viiteen vuoteen, vaikka teatterin nettisivut toista väittivätkin. Hienoa.
Epätoivosta huolimatta soitin vielä muutamaan numeroon. Annoin yhteystietoni parille harrastelijateatterille, ja lähettelin sähköposteja. Pariin päivään ei kuulunut mitään, puhelin ei soinut, eikä sähköposteihini tullut vastauksia, kunnes yhtäkkiä halukkaita näyttelijöitä oli jonoksi asti. Tosin kaikki heistä olivat naisia, ja kuunnelmassani on vain yksi naisrooli, joten jouduin valitettavasti tuottamaan pettymyksen parille innokkaalle soittajalle. Eräs soittaja osasi kuitenkin ehdottaa minulle miesrooleihin sopivia henkilöitä, mutta yllättäen en saanut heihin yhteyttä.
Äänitysten määräaika alkoi uhkaavasti lähestyä, ja minulla oli vasta yksi näyttelijä. Lopulta päädyin käyttämään miesten rooleissa opiskelukavereitani.
Äänitimme ensin kaikki dialogit ja Matin viimeisen kohtauksen monologin studiossa vuoropuheluna. Olin pohtinut pitkään edellisenä iltana, että äänitänkö molemmat erikseen vai yhdessä. Onneksi päädyin lopulta siihen, että äänitetään molemmat yhdessä, aitona vuoropuheluna, sillä siinä reaktiot ja eläytyminen ovat paljon luonnollisempia ja uskottavampia kuin erikseen äänitettynä.
En ole erityisen hyvä tekniikan kanssa, ja siksi editointi ei ole minulle se mieluisin vaihe kuunnelman tekemisestä. Onneksi välillä sain pitää taukoa, sillä vielä piti äänittää taustaäänet kuunnelmaa varten. Vaanin koko maanantai-illan ikkunan ääressä ja odotin sateen loppumista. Kun se viimein lakkasi, nappasin zoomini ja kipitin parvekkeelle yöpuvussani äänittämään tuulta.
Seuraavana päivänä kävelin pitkin koulun käytäviä zoomin kanssa ja äänitin omia askeleitani, välillä kulkien zoomin ohi ja välillä pitäen sitä kädessäni. Naureskelin mielessäni kun kaksi ammattikoulun opiskelijatyttöä katsoi minua kuin hullua käppäillessäni edestakaisin hiljaista käytävää pitkin.
Pitkän ja raskaan, ajoittain myös erittäin hauskan työrupeaman jälkeen kuunnelmani on viimein valmis! Vaikka välillä meinasi iskeä epätoivo ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, olen silti tyytyväinen lopputulokseen, ja ehkä myös hieman ylpeä siitä.
Paula, KTAMK
14.9.2011
Trimmaajan työ
Saila Kovanen on kemiläinen yksityisyrittäjä. Muutaman vuoden trimmaajana toimineella Sailalla työpaikka sijaitsee hänen oman kotinsa piharakennuksessa. Parasta on varmasti se, että koiria rakastavasta Sailasta trimmaus ei aina edes tunnu oikealta työltä.
Saila ottaa vastaan häntä heiluen saapuvan Hani-koiran. Hani ei trimmauksessa turhia kainostele.
Hanin kuono, tassut, sekä takapuoli trimmataan ennen pesua.
Kynnet leikataan ja korvakarvat nypitään.
Pesussa pörröinen koira kutistuu aivan pieneksi.
Hanin kuivaamiseen kuluu aikaa noin 30-45 minuuttia.
Trimmatessa karva pölisee.
Tyytyväinen asiakas pussaa trimmaajaa kiitokseksi.
Hani odottaa jo omistajaansa, Sailalle jää siivo.
Päivän lopuksi Saila siivoaa ja puhdistaa trimmaus-laitteet.
Maria, KTAMK
12.9.2011
Kakkua, konsertteja ja kysymyksiä
Haastattelu on nyt takana. Runsaasta vesisateesta ja vesiliirroista huolimatta selvisin perille asti ja kaiken lisäksi vielä ehjänä. Ennen haastattelua olin puhelimitse yhteydessä haastateltavan kanssa, ja jo siinä vaiheessa olin lähes varma, että hiljaisia hetkiä ei tarvitse pelätä. Arvaukseni osui oikeaan. Haastateltavani oli valmistautunut hyvin etukäteen ja oli kuulemma päntännyt faktoja koko yön. Ihailtavaa kunnianhimoa. Näin materiaalia siis kertyi mukavasti. Ja jotta kaikille tulisi varmasti vesi kielelle, voin vielä lisätä, että haastateltavani oli leiponut herkkuja tyystin minua varten. Huippuluokan toimittajan kohtelua.
Kaikki ei sujunut kuitenkaan täysin ongelmitta, kuten odottaa osasi. Kerroin aiemmin, että haastateltavani toimii myös perhepäivähoitajana kotonaan. Pelkäsin myös, että rauhallista haastattelupaikkaa ei löytyisi. Ja eihän sitä löytynytkään. Haastateltavani täytyi keskittyä samaan aikaan sekä vastaamaan kysymyksiini, että tarkkailemaan kolmea herttaista poikaa. Tämä taisi saada haastattelutilanteen kuulostamaan siltä kuin pojat olisivat istuneet rauhallisina ja hiiren hiljaa aapiskirjan parissa. Poks! Tuo kuvitelma äkkiä rikki ja tilalle kuva, jossa kolme uhmaikäistä poikaa leikkivät autoilla ja legoilla saman aikaan juosten, hyppien, huutaen ja kiljuen. Noh näillä mennään! Nyt vain miettimään, millä keinoilla saisin yhdistettyä taustaäänet sekä haastattelun järkeväksi kokonaisuudeksi.
Seuraava vaiheeni on siis haastattelumateriaalin purkaminen ja editoinnin aloittaminen. Kiirettä pitää, mutta tässähän on vielä monta pitkää päivää ja sitäkin pidempää yötä jäljellä.
Tämän pienen valottamisen jälkeen haastattelutilanteesta odotatte varmasti malttamattomina perjantaita, jolloin YrittäjäSpecial-radiolähetys kajahtaa. Saako Jenna jutun kasaan ajoissa? Kertooko juttu oikeasti nettiyrittäjyydestä vai kolmen pienen pojan kuorolaulusta? Teidän jännitystänne helpottamaan voin paljastaa, että esitän näitä samoja kysymyksiä pienet tuskanhien pisarat otsallani myös itselleni. Mutta ei kun tuumasta toimeen ja materiaalin kimppuun!
Jenna, KTAMK
Kaikki ei sujunut kuitenkaan täysin ongelmitta, kuten odottaa osasi. Kerroin aiemmin, että haastateltavani toimii myös perhepäivähoitajana kotonaan. Pelkäsin myös, että rauhallista haastattelupaikkaa ei löytyisi. Ja eihän sitä löytynytkään. Haastateltavani täytyi keskittyä samaan aikaan sekä vastaamaan kysymyksiini, että tarkkailemaan kolmea herttaista poikaa. Tämä taisi saada haastattelutilanteen kuulostamaan siltä kuin pojat olisivat istuneet rauhallisina ja hiiren hiljaa aapiskirjan parissa. Poks! Tuo kuvitelma äkkiä rikki ja tilalle kuva, jossa kolme uhmaikäistä poikaa leikkivät autoilla ja legoilla saman aikaan juosten, hyppien, huutaen ja kiljuen. Noh näillä mennään! Nyt vain miettimään, millä keinoilla saisin yhdistettyä taustaäänet sekä haastattelun järkeväksi kokonaisuudeksi.
Seuraava vaiheeni on siis haastattelumateriaalin purkaminen ja editoinnin aloittaminen. Kiirettä pitää, mutta tässähän on vielä monta pitkää päivää ja sitäkin pidempää yötä jäljellä.
Tämän pienen valottamisen jälkeen haastattelutilanteesta odotatte varmasti malttamattomina perjantaita, jolloin YrittäjäSpecial-radiolähetys kajahtaa. Saako Jenna jutun kasaan ajoissa? Kertooko juttu oikeasti nettiyrittäjyydestä vai kolmen pienen pojan kuorolaulusta? Teidän jännitystänne helpottamaan voin paljastaa, että esitän näitä samoja kysymyksiä pienet tuskanhien pisarat otsallani myös itselleni. Mutta ei kun tuumasta toimeen ja materiaalin kimppuun!
Jenna, KTAMK
11.9.2011
Hei untuvikko sun nauha on tyhjä!
Huominen haastattelu lähenee kovaa vauhtia. Olen siis menossa tekemään haastattelua perjantaina YrittäjäSpecial-radiolähetyksessä kuultavaan nettiyrittäjyys juttuun. Odotan haastattelua tiedonjanoisena niin innoissani, että voisin mennä kysymysteni kanssa jo autoon odottamaan aamua. Aivan, kysymykset siis ovat kuin ovatkin valmiit.
Kysymyksiä oli päässäni niin paljon, että haastattelun rungon luominen ei syntynyt ihan tuossa tuokiossa. Jaoin kysymykset kuitenkin pääosin kahteen eri kategoriaan. Nettiyrittäjyys ylipäätään, ja yrityksen arvot, jotka näyttelevät toiminnassa suurta roolia. Tunnen jo etukäteen tuskanhikeä, joka syntyy haastattelun jälkeen pähkäillessäni miten nämä kaksi asiaa yhdistetään sointuvasti yhteen.
Radiojutun tarkoituksena on luoda enemmänkin tarina, kuin faktapohjainen tietopläjäys. Tarinan kertominen ja kirjoittaminen onnistuu luontevasti jos saan kertoa vaikkapa kärpästen rakkaudesta tai leppäkertun yksinäisyydestä. Sellaista tarinaa minulta ei tässä tapauksessa taideta kuitenkaan odottaa. Vinkkejä onnistuneen tarinan muodostamiseen juuri tässä jutussa otetaan siis vastaan.
Haastateltavani tekee verkkokaupan pyörityksen lisäksi myös toista työtä. Hän toimii perhepäivähoitajana kotonaan. Huominen haastattelu tapahtuu myös hänen kotonaan, joten haasteeksi muodostuu rauhallisen haastattelupaikan löytäminen. Toki haluan haastatteluuni taustaääniä ja tekemisen meininkiä, mutta kirkuvat lapset eivät ole ehkä juuri sitä mitä ajattelin. Yksi pohdinnan aihe tälle illalle on siis myös se, millaisia taustaääniä jutulleni haluan.
Jokaisessa haastattelussa on odotuksen lisäksi mukana usein pieni jännityksen tunne. Etenkin kun haastattelukeikkoja ei ole vielä kovinkaan montaa takana. Tuntuu, että erityisesti meiltä opiskelijoilta hieman jopa odotetaan epäonnistumisia ja kömmähdyksiä. Me kun vasta harjoittelemme ja olemme alalla vielä niin untuvikkoja. Kukaan ei kuitenkaan halua epäonnistua työkeikalla, ja jo pelkästään mukaan otettavien tavaroiden sekä asioiden muistaminen aiheuttaa tällaiselle vahveropäälle huolta. Ja olisihan se aika ikävää matkata tiukassa aikataulussa 100 km haastateltavan luokse, ja paikan päällä huomata, että patterit jäivätkin sen toisen takin taskuun. Toinen ikuinen pelkoni on havahtua kotona materiaalia kuunnellessa tyhjään hurinaan. Ennen kuin alan siis kuulostelemaan päässäni mahdollisia taustaääniä juttuuni, taidan käydä laittamassa pattereita sekä väärän että oikean takin taskuun ja sujautanpa muutamat vielä jokaiseen laukkuunkin, sillä huomenna ette epäonnistuneesta haastattelusta kuule!
Jenna, KTAMK
Kysymyksiä oli päässäni niin paljon, että haastattelun rungon luominen ei syntynyt ihan tuossa tuokiossa. Jaoin kysymykset kuitenkin pääosin kahteen eri kategoriaan. Nettiyrittäjyys ylipäätään, ja yrityksen arvot, jotka näyttelevät toiminnassa suurta roolia. Tunnen jo etukäteen tuskanhikeä, joka syntyy haastattelun jälkeen pähkäillessäni miten nämä kaksi asiaa yhdistetään sointuvasti yhteen.
Radiojutun tarkoituksena on luoda enemmänkin tarina, kuin faktapohjainen tietopläjäys. Tarinan kertominen ja kirjoittaminen onnistuu luontevasti jos saan kertoa vaikkapa kärpästen rakkaudesta tai leppäkertun yksinäisyydestä. Sellaista tarinaa minulta ei tässä tapauksessa taideta kuitenkaan odottaa. Vinkkejä onnistuneen tarinan muodostamiseen juuri tässä jutussa otetaan siis vastaan.
Haastateltavani tekee verkkokaupan pyörityksen lisäksi myös toista työtä. Hän toimii perhepäivähoitajana kotonaan. Huominen haastattelu tapahtuu myös hänen kotonaan, joten haasteeksi muodostuu rauhallisen haastattelupaikan löytäminen. Toki haluan haastatteluuni taustaääniä ja tekemisen meininkiä, mutta kirkuvat lapset eivät ole ehkä juuri sitä mitä ajattelin. Yksi pohdinnan aihe tälle illalle on siis myös se, millaisia taustaääniä jutulleni haluan.
Jokaisessa haastattelussa on odotuksen lisäksi mukana usein pieni jännityksen tunne. Etenkin kun haastattelukeikkoja ei ole vielä kovinkaan montaa takana. Tuntuu, että erityisesti meiltä opiskelijoilta hieman jopa odotetaan epäonnistumisia ja kömmähdyksiä. Me kun vasta harjoittelemme ja olemme alalla vielä niin untuvikkoja. Kukaan ei kuitenkaan halua epäonnistua työkeikalla, ja jo pelkästään mukaan otettavien tavaroiden sekä asioiden muistaminen aiheuttaa tällaiselle vahveropäälle huolta. Ja olisihan se aika ikävää matkata tiukassa aikataulussa 100 km haastateltavan luokse, ja paikan päällä huomata, että patterit jäivätkin sen toisen takin taskuun. Toinen ikuinen pelkoni on havahtua kotona materiaalia kuunnellessa tyhjään hurinaan. Ennen kuin alan siis kuulostelemaan päässäni mahdollisia taustaääniä juttuuni, taidan käydä laittamassa pattereita sekä väärän että oikean takin taskuun ja sujautanpa muutamat vielä jokaiseen laukkuunkin, sillä huomenna ette epäonnistuneesta haastattelusta kuule!
Jenna, KTAMK
10.9.2011
Tavoitteena kaunis ympäristö
Kuinka paljon verkkokaupalla voi tienata, ja onko täyspäiväinen yrittäminen verkkokaupan parissa mahdollista? Asiaa tutkiessani vastaukset olivat yksinkertaisia: tienaa tai sitten ei. Mitään selkeitä tietoja kuukausituloista ei ole. Se, kuinka paljon verkkokaupalla tienaa, on kiinni pääosin siitä, kuinka nerokas idea on keksitty ja kuinka hyvin verkkokauppaa markkinoidaan. Sekään ei aina riitä, sillä tarjontaa on nykyään runsaasti. Verkkokauppaa perustetaan useimmiten päivätyön ohelle, mutta haaveita täyspäiväisestä työskentelystä nettiyrittäjänä on varmasti lähes jokaisella ilmoilla.
Perjantaina radiosta raikaava YrittäjäSpecial-radiolähetys sisältää jutun nettiyrittäjyydestä. Halusin etsiä juttuun verkkokaupan, jonka yrittäjä on Lapin seudulta, mutta myös verkkokaupan, joka eroaisi niistä tavanomaisimmista. Verkkokaupan löytäminen sijainnin mukaan osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Runsaan googlettamisen jälkeen löysin kuin löysinkin juuri sopivan yrityksen. En halua vielä paljastaa mistä yrityksestä on kyse, mutta voin valottaa miksi juuri tämä yritys kiinnitti huomioni. Yritys valmistaa sekä myy kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita. Idea perustuu ajatukselle; miksi ommella uudesta materiaalista, kun vanhoja käyttökelpoisia vaatteita ja kankaita viedään autokuormittain kaatopaikalle. Yrityksen toimintaa ohjaavat arvot, joita katson suuresti ylöspäin. Esimerkiksi tuotteiden postituksessa käytetään kierrätyspakkauksia niin usein kuin se vain on mahdollista. Ympäristöystävällisten arvojen lisäksi yrityksellä on hyväntekeväisyyskohde ”Mercy home”, joka on hylättyjen vauvojen orpokoti Etelä-Intiassa. Tämähän kuulostaa jo liian hyvältä ollakseen totta. Haluan selvittää, minkälainen ihminen on näiden arvojen ja ajatusten takana. Siksi odotankin innolla maanantain haastattelua.
Seuraava vaiheeni on siis haastattelukysymysten laatiminen ja suunnittelu. Tällä hetkellä päässäni vilisee niin paljon kysymyksiä, että haluaisin omata kyvyn yskäistä tai aivastaa kysymykset paperille. Tätä taitoa odotellessa taidan aloittaa kysymysten laatimisen ihan perinteisellä tyylillä.
Jenna, KTAMK
Perjantaina radiosta raikaava YrittäjäSpecial-radiolähetys sisältää jutun nettiyrittäjyydestä. Halusin etsiä juttuun verkkokaupan, jonka yrittäjä on Lapin seudulta, mutta myös verkkokaupan, joka eroaisi niistä tavanomaisimmista. Verkkokaupan löytäminen sijainnin mukaan osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Runsaan googlettamisen jälkeen löysin kuin löysinkin juuri sopivan yrityksen. En halua vielä paljastaa mistä yrityksestä on kyse, mutta voin valottaa miksi juuri tämä yritys kiinnitti huomioni. Yritys valmistaa sekä myy kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita. Idea perustuu ajatukselle; miksi ommella uudesta materiaalista, kun vanhoja käyttökelpoisia vaatteita ja kankaita viedään autokuormittain kaatopaikalle. Yrityksen toimintaa ohjaavat arvot, joita katson suuresti ylöspäin. Esimerkiksi tuotteiden postituksessa käytetään kierrätyspakkauksia niin usein kuin se vain on mahdollista. Ympäristöystävällisten arvojen lisäksi yrityksellä on hyväntekeväisyyskohde ”Mercy home”, joka on hylättyjen vauvojen orpokoti Etelä-Intiassa. Tämähän kuulostaa jo liian hyvältä ollakseen totta. Haluan selvittää, minkälainen ihminen on näiden arvojen ja ajatusten takana. Siksi odotankin innolla maanantain haastattelua.
Seuraava vaiheeni on siis haastattelukysymysten laatiminen ja suunnittelu. Tällä hetkellä päässäni vilisee niin paljon kysymyksiä, että haluaisin omata kyvyn yskäistä tai aivastaa kysymykset paperille. Tätä taitoa odotellessa taidan aloittaa kysymysten laatimisen ihan perinteisellä tyylillä.
Jenna, KTAMK
9.9.2011
Käytettyjen sukkien verkkokauppa avattu!
Ensi viikonloppuna Torniossa järjestettävät Maakunnalliset Lapin Yrittäjäpäivät lähestyvät. Se tarkoittaa siis myös sitä, että perjantaina 16.9 YrittäjäSpecial- radiolähetyksessä kuultavan nettiyrittäjyys jutun deadline raikaa korvissa. Yritän saada aiheesta yhtä tiukempaa otetta.
Viimeksi pohdin verkkokaupan luotettavuutta, mutta nyt palaan verkkokaupan perustamisen juurille. Mitä verkkokaupan perustaminen oikeastaan vaatii? Merkonomitutkintoani suorittaessa, vuonna nakki ja muusi vai oliko se nyt pihvi ja muusi, harjoittelimme verkkokaupan perustamista. Harjoituksesta jäi mieleeni ainakin sen verran, että ei tarvitse olla kaikki intiaanit kanootissa, jotta verkkokaupan perustamisesta suoriutuu. Toki harjoittelimme vain nettiin avattavan sivuston perustamista, ja sisältäähän verkkokaupan pystyyn laittaminen paljon muutakin. Eli yhtään nettiyrittäjiä väheksymättä äskeiset lauseet. Mutta jos jo olennaisin asia, eli siis sivuston avaaminen on niin yksinkertaista, niin tottahan ajatus houkuttaa tällaista perusjamppaakin. Kun näin äkkiseltään ajattelee, tuntuu että verkkokauppaan sisältyy riskejäkin vähemmän, kuin esimerkiksi vähittäismyynnissä. Jotta saisin tasapainoa pumpulimaiselle ajatukselle verkkokaupan perustamisen helppoudesta ja ihanuudesta (sekä hillitsen sisälläni kuplivaa intoa verkkokauppayrityksen perustamisesta), selvitin hieman tavanomaisimpia riskejä ja syitä verkkokauppojen kaatumiseen.
Viisaammat kertoivat, että yleisin syy verkkokaupan kaatumiseen on se, että hanke nähdään teknologiana eikä osana liiketoimintaa. Ahaa, eli oma verkkokauppani olisi siis jo kaatunut. Tekniikalla on kyllä oma roolinsa, mutta alkuvaiheen jälkeen pitäisi keskittyä enemmänkin logistiikkaan ja markkinointiin. Muita tyypillisiä syitä olivat virheellinen budjetointi, heikosti kohdennettu tai tehoton markkinointi sekä panostusten ja odotusten epärealistisuus. Myös verkkokaupan perustaminen vaatii siis tarkkaa suunnittelua ja laskelmointia.
Uskon silti, että kynnys yrityksen perustamiseen on laskenut verkkokauppojen astuttua kuvioihin. Meille suomalaisille on kova paikka, jos oma yritys ajautuu konkurssiin. Verkkokaupan kaatuessa häpeä ja synkkyys ovat ehkä lievempiä, kun kaatumisen voi tehdä kaikessa hiljaisuudessa. Jos oma verkkokauppani ajautuisi konkurssiin (tässä puhun kuin mikäkin yrittäjä, vaikka kyse on siis vielä kuvitteellisesta yrityksestä), voisin huomaamattomasti poistaa yrityksen nettisivut ja pistää sivun tilalle vaikkapa kauniin keltaisen sivun, jota entiset asiakkaat voivat sitten hämmästyneinä ihailla ja miettiä saapuukohan viime viikolla tekemäni tilaus ollenkaan. Hetkinen, tekisin siis juuri sen mitä itse verkkokaupoissa ostoksia tehdessäni pelkään eniten. Siispä hemmetin iso hattu kaupasta ja sinne saavillinen jäitä, hetki vielä keskitytään nettiyrittämisen saloihin.
Kuinka suuri lompakko nettiyrittäjällä pitäisi olla, jotta kaikki tuotot mahtuisivat pussiin? Vielä en osaa sanoa, mutta eiköhän siihenkin saada selvyys.
Jenna Vanha-Honko, KTAMK
Lähde: http://www.mycashflow.fi/blog/45-verkkokaupan-riskit-ja-kuinka-niita-hallitaan/
Viimeksi pohdin verkkokaupan luotettavuutta, mutta nyt palaan verkkokaupan perustamisen juurille. Mitä verkkokaupan perustaminen oikeastaan vaatii? Merkonomitutkintoani suorittaessa, vuonna nakki ja muusi vai oliko se nyt pihvi ja muusi, harjoittelimme verkkokaupan perustamista. Harjoituksesta jäi mieleeni ainakin sen verran, että ei tarvitse olla kaikki intiaanit kanootissa, jotta verkkokaupan perustamisesta suoriutuu. Toki harjoittelimme vain nettiin avattavan sivuston perustamista, ja sisältäähän verkkokaupan pystyyn laittaminen paljon muutakin. Eli yhtään nettiyrittäjiä väheksymättä äskeiset lauseet. Mutta jos jo olennaisin asia, eli siis sivuston avaaminen on niin yksinkertaista, niin tottahan ajatus houkuttaa tällaista perusjamppaakin. Kun näin äkkiseltään ajattelee, tuntuu että verkkokauppaan sisältyy riskejäkin vähemmän, kuin esimerkiksi vähittäismyynnissä. Jotta saisin tasapainoa pumpulimaiselle ajatukselle verkkokaupan perustamisen helppoudesta ja ihanuudesta (sekä hillitsen sisälläni kuplivaa intoa verkkokauppayrityksen perustamisesta), selvitin hieman tavanomaisimpia riskejä ja syitä verkkokauppojen kaatumiseen.
Viisaammat kertoivat, että yleisin syy verkkokaupan kaatumiseen on se, että hanke nähdään teknologiana eikä osana liiketoimintaa. Ahaa, eli oma verkkokauppani olisi siis jo kaatunut. Tekniikalla on kyllä oma roolinsa, mutta alkuvaiheen jälkeen pitäisi keskittyä enemmänkin logistiikkaan ja markkinointiin. Muita tyypillisiä syitä olivat virheellinen budjetointi, heikosti kohdennettu tai tehoton markkinointi sekä panostusten ja odotusten epärealistisuus. Myös verkkokaupan perustaminen vaatii siis tarkkaa suunnittelua ja laskelmointia.
Uskon silti, että kynnys yrityksen perustamiseen on laskenut verkkokauppojen astuttua kuvioihin. Meille suomalaisille on kova paikka, jos oma yritys ajautuu konkurssiin. Verkkokaupan kaatuessa häpeä ja synkkyys ovat ehkä lievempiä, kun kaatumisen voi tehdä kaikessa hiljaisuudessa. Jos oma verkkokauppani ajautuisi konkurssiin (tässä puhun kuin mikäkin yrittäjä, vaikka kyse on siis vielä kuvitteellisesta yrityksestä), voisin huomaamattomasti poistaa yrityksen nettisivut ja pistää sivun tilalle vaikkapa kauniin keltaisen sivun, jota entiset asiakkaat voivat sitten hämmästyneinä ihailla ja miettiä saapuukohan viime viikolla tekemäni tilaus ollenkaan. Hetkinen, tekisin siis juuri sen mitä itse verkkokaupoissa ostoksia tehdessäni pelkään eniten. Siispä hemmetin iso hattu kaupasta ja sinne saavillinen jäitä, hetki vielä keskitytään nettiyrittämisen saloihin.
Kuinka suuri lompakko nettiyrittäjällä pitäisi olla, jotta kaikki tuotot mahtuisivat pussiin? Vielä en osaa sanoa, mutta eiköhän siihenkin saada selvyys.
Jenna Vanha-Honko, KTAMK
Lähde: http://www.mycashflow.fi/blog/45-verkkokaupan-riskit-ja-kuinka-niita-hallitaan/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
