RadioAktiivinen

Taustalätinää kuunneltavaksi?

Kuuntelen kymmenen sekuntia ja vaihdan kanavaa. Kuuntelen biisin, jonka rytmi sopii mainiosti päivääni, mutta tylsän puheenaiheen alkaessa vaihdan jälleen uusille aaltopituuksille. Olen oikea kanavasurffailija. Liikun eri kanavien välillä ja popsin parhaat biisit tai ohjelmat itselleni kunnes taas siirryn muille taajuuksille.

En olisi uskonut, että hyvän journalistin ystävänä ”sorrun” tällaiseen, mutta uskon, että siihen löytyy syy muualtakin kuin mielialan tiheästä vaihtelusta. Tämän päivän kanavat tarjoavat meille sellaisen kanavan kuuntelutyylin. Tiedän, että en jää mistään paitsi, vaikka käyn välillä naapurin taajuuksilla. Palaan kuitenkin nopeasti takaisin siinä uskossa, että puheenaihe olisi ehtinyt vaihtua. Mitään haudan vakavaa en edes pysty aina kuuntelemaan, sillä radiota kuunnellessani teen monia muitakin asioista yhtä aikaa. Harvemmin luen kirjaa ja tiskaan samalla, koska tiedän, ettei se onnistu, mutta radion nykyinen tarjonta ei vaadi tarkkaa korvaa koko ajan, joten sehän on lähes sallittua tehdä siinä samalla jotain muuta, vai onko?

Vielä 40-luvulla radiota keräännyttiin kuuntelemaan koko naapuruston voimin yhden vastaanottimen ympärille. Ohjelmaa tuli tiettyyn kellon aikaan ja silloin piti olla radion ääressä korvat höröllä. Tietoa kuunneltiin tarkasti ja intensiivisesti. Tänä päivänä meininki on aivan toinen. Ihmiset kuuntelevat radiota kuka missäkin ja kuka milloinkin.

Finnpanelin mukaan ihmiset kuuntelevat radiota vähän alle 200 minuuttia päivässä (Finnpanel, 2011). Helpon liikuteltavuutensa ansiosta sitä kuunnellaan lenkkeillessä, autolla ajaessa tai vaikkapa töissä (Lahti&Kujala&Tamminen. 1998, 7). Myös radioon suhtautuminen on muuttunut sen kuunneltavuuden myötä. Intensiivisen keskittymisen sijaan radion kuuntelu on muuttunut tapetiksi ja sen kuuntelemisesta on muotoutunut yksilölaji entisen joukkueurheilun tilalle. Peräti 95 % kuuntelusta on nykyään passiivista, keskittymätöntä kuuntelua, jota kuunnellaan itsenäisesti muiden askareiden ohessa (Kunelius, Risto. 2004, 109-110).

Radion kuuntelun muokkautumisen syitä ovat ainakin tarjonnan lisääntyminen sekä tv:n syömä yleisö. Radio-ohjelmien tarjonta lisääntyi hurjasti kaupallisten radioiden astuttua markkinoille 80-luvun lopussa. Yleisön tarpeita alettiin ottaa huomioon ja esimerkiksi arkielämän rutiineita hyödynnettiin radion teossa. Paikallisradiot alkoivat tarjota aamulla töihin lähteville kaupungin liikennetietoja sekä uutisia ja illalla tarjottimelle lätkäistiin musiikki painoitteisempaa ohjelmaa ihmisten rentoutuessa työpäivän jälkeen. Televisio syrjäytti radion keskittyneiden kuuntelijoiden osalta ja radio tarjosi lähinnä vain taustamelua arkirutiineille. (Kunelius, Risto. 2004, 109-110)

Syntyi lähetysvirta radio. Se mahdollisti sen, että ihmiset saattoivat hypätä kanavalle ja päästä juttuun mukaan milloin vain. Lyhyet ohjelmat ja juonnot takasivat sen, että yhdelle tunnille saatiin mahdollisimman paljon yleisölle mieluista asiaa eikä ihmisen tarvinnut keskittyä kuulemaansa ”liian kauan”. (Lahti&Kujala&Tamminen. 1998, 21-24)

Tässä kuitenkin vain 95 % kuuntelutavoista. Unohdimme tyystin sen 5 % yleisöstä, joka nykypäivänäkin keskittyy radion kuuntelemiseen. Mutta onneksi emme ole ainoita. Heidät näyttää unohtaneen myös radio-ohjelmien tekijät. Ohjelmavetoisen radion, siis radion, joka uskoo kuulijoidensa keskittyvän ohjelmiinsa, muodikkuus on pahasti alamäessä. Suomessa laadukasta radiojournalismia tarjotaan vain muutamilla kanavilla.

Eikö ihmisillä ole enää aikaa keskittyä kuuntelemaan? Ovatko radion kuuntelun muuttuneet tavat pakottaneet kanavat tekemään ohjelmistosta pelkkää taustalätinää vai voisiko kanavan tarjonta muuttaa tapaamme kuunnella radiota?

Nyt näyttää pahasti siltä, että kanavat vain seuraavat yleisöntarpeita ja keskittyvät pitämään kuulijansa tyytyväisinä. Laatujournalismi saa väistyä ja yleisön ohjelmat, joita he odottavat valtaavat eeterin. Se, miten ihmiset kuuntelevat radiota määrää myös sen sisällön. Jopa YLE on vähitellen siirtymässä suurilta osin yleisöntyydyttämis sisältöön, ja jos tämä linja jatkuu sen rooli sivistävänä ja valistavana laitoksena saattaa kadota kokonaan. (Jääsaari, Johanna. 2004, 18-23)

Tulevaisuuden varalta olisikin hyvä kysyä, pitääkö kanavan tanssia vain yleisön tapojen mukaan vai sen sijaan muuttaa tapoja toiseen suuntaa. Mitä jos ihmiset avaisivatkin radion tietoisena siitä, mitä kuuntelevat? Voisiko ohjelmia markkinoida niin, että kuuntelijat koukutettaisiin avaamaan radio tiettyyn kellon aikaan? Jos esimerkiksi lehdissä tehtäisiin arvosteluja radiodokumenteista tai nostettaisiin esille myös jokin radio-ohjelma, voisiko ihmisten kiinnostus herätä samallalailla kuin tv:ssäkin.

Taustamelukin on tärkeää, mutta laaturadion katoaminen olisi katastrofi. Tulevaisuudessa radion monipuolisuuden säilyttämisen pitäisi olla enemmän kuin tärkeää.

Suvi Lappalainen, toimittaja




Lähteet:

Jääsaari, Johanna, 2004. YLE yleisön ehdoilla? Hakapaino OY, Helsinki

Lahti&Kujala&Tamminen, 1998. Radiotyön perusteet. Johdatus suoran lähetyksen tekemiseen. Gaudeamus, Tampere

Kunelius, Risto, 2004. Viestinnän vallassa. Johdatus joukkuviestinnän kysymyksiin. WSOY, Helsinki

http://www.finnpanel.fi/tulokset/radio/krtkk/keskimmin.html , Luettu ja tuostettu 8.5.2011