Me syksyn 2010 RadioAktiivisen toimittajat olemme aktiivisesti pyrkineet edistämään mediakonvergenssin toteutumista sosiaalista mediaa apunamme käyttäen. Jokaisen lähetyksen alussa Facebook-sivustollamme on julkaistu päivän juontajien kuvat (RadioAktiivisen FB-kuva-albumi "Lukukausi 2010-2011"). Tämän lisäksi lähes jokainen juontajistamme on pyrkinyt innostamaan myös kuulijoita osallistumaan mukaan keskusteluun esittämällä jonkun päivän puheenaiheeseen liittyvän kysymyksen Facebook-sivustolla, ja kuuntelijoiden vastauksia on esitelty suorassa radiolähetyksessä. Melko suppean kuuntelijakunnan radiokanavaksi olemme mielestäni onnistuneet herättämään suhteellisen hyvin keskustelua juontajien ja kuuntelijoiden välillä.
Mediakonvergenssi tarkoittaa eri mediamuotojen lähenemistä, samankaltaistumista ja yhdentymistä (Kuutti 2006). Median konvergenssi kiihtyi 1990-luvulla, kun internetin suosio kasvoi. Internet liitti yhteen ääntä, kuvaa, tekstiä ja videota. Yksi tunnetuimmista mediakonvergenssin kuvauksista onkin, että se on poistanut perinteiset rajat välineiden väliltä. (Timonen 2004, 18–19.) Internet on yhdistänyt kaikki eri median välityskanavat saman katon alle. Tv:tä voi katsoa internetin kautta, ja myös useita radiokanavia voi kuunnella internetissä. Tämä on luonut mahdollisuuden kuunnella esimerkiksi paikallisradioita muuallakin kuin vain pienellä kuuluvuusalueella, jopa ulkomailla.
Viimeistään internetin myötä mediakonvergenssi ilmiönä on tullut osaksi arkielämää. Uusien viestintävälineiden ja sosiaalisen median nopea kehitys muuttaa mediamaisemaa jatkuvasti. On entistä helpompi tavoittaa suuria yleisöjä, mutta yhä vaikeampaa luoda aitoa vuorovaikutusta. (Roiha 2010.) Internet vaikuttaa siis toimittajan työhön tuomalla siihen uusia elementtejä, kuten esimerkiksi interaktiivisuuden, ja siten suoremman yhteyden yleisöön. Verkkojulkaiseminen tuo mukanaan uusia juttumuotoja ja uusia työnkuvia sekä vaatii toimittajilta uusien taitojen hallintaa. Toisaalta se tarjoaa mahdollisuuksia muun muassa tiedonhankintaan ja juttujen taustoittamiseen. (Harju 2000.)
Toimituksemme on myös lisäillyt Facebook-sivustollemme valokuvia sekä studiosta että esimerkiksi suorista haastattelutilanteista. RadioAktiivisen kuuntelija on muun muassa ensin kuullut haastattelun Tornion skeittihalli WestParkista, mutta vain hetkeä myöhemmin hän on pystynyt katsomaan RadioAktiivisen sivuilta, miltä itse haastattelutilanteessa on näyttänyt (RadioAktiivisen FB-kuva-albumi "Juttua pukkaa, keikalla on kivaa!"). Näin radion toimitustekniikkaa tuodaan myös kuuntelijakunnan tietoisuuteen. Samahan on nähtävissä vaikkapa Radio Voicen aamulähetysten televisioinnissa.
Radiolähetysten maailman entinen ”mysteerisyys” on siis kadonnut. Radion kuuntelija voi usein nähdä tarkalleen, mitä studiossa lähetyksen aikana tapahtuu valokuvien tai videolähetysten kautta. Monissa nettiradioissa myös parhaillaan soiva biisi näkyy verkossa reaaliaikaisesti, joten juontajien selostusten tarve vähenee pikkuhiljaa. Mahtaako tämä olla syynä siihen, miksi yhä useampien radiokanavien juontajat (mm. Radio Rock) pyrkivät enenevästi provosoimaan kuuntelijoitaan hulluilla ja epäsovinnaisilla puheenaiheilla?! Ilman niitä radiojuontajan työ olisi mahdollisesti nykyään yhtä tyhjän kanssa. Keskustelun herättäminen ja interaktiivisuuteen pyrkiminen näyttää tänä päivänä olevan radiotyössä itsestäänselvyys. Kuuntelijat vaikuttavat hakeutuvan sellaisille radiokanaville, joissa juontajien puhe ei ole pelkkää lähetysvirtaa vaan oikeasti ajatuksia ja mielipiteitä herättävää.
Jani Timosen pro gradu -tutkielman mukaan vuonna 2004 mediakonvergenssin arvioitiin voimistuvan ja eniten odotettiin sisältöjen yhdentymistä. Yhtenä perusteena tähän pidettiin sitä, että uudet toimitusjärjestelmät mahdollistavat teknisen yhteensopivuuden eri välineiden välillä. Timosen mukaan eräänä päivänä kysymykseen voisi tulla mediafuusio, jolloin eri välineitä ei eroteltaisi toisistaan, vaan ne nähtäisiin kaikki kokonaisuutena. (Timonen 2004, 82.)
Täydelliseen mediafuusioon taitaa olla vielä 2010-luvun alussakin pitkä matka, mutta fakta on kuitenkin, että radiolähetyksiä voi jo nykyään kuunnella esimerkiksi internetin, television ja matkapuhelimen välityksellä. Tämä jos mikä kertoo mediakonvergenssin voimasta. Kuinkahan moni mahtaa yhä kuunnella radiota radion kautta?!
Minttu Merivirta, toimittaja
Lähteet:
Harju, Auli 2000: Journalismi uusmediakirjallisuudessa. Uusmedia ja toimittajan työn muutos. Luettu 27.11.2010. http://www.uta.fi/jourtutkimus/umkirj/kolme.html.
Kuutti, Kari 2006: Uusmediaviestintä, luento 7. Luettu 27.11.2010. http://cc.oulu.fi/~kuutti/UMV_luennot_06/UMV-06,%20luento7.PDF.
Roiha, Maarit 2010: Shift Happens. Luettu 27.11.2010. http://blogit.yle.fi/kehitys-kehittyy/shift-happens-miten-kertoa-median-muutoksesta.
Timonen, Jani 2004: Mediakovergenssi maakuntalehdissä. Ajatuksia sanomalehden ja uuden median kohtaamisesta Aamulehdessä, Etelä-Suomen Sanomissa, Karjalaisessa, Keskisuomalaisessa, Pohjalaisessa, Satakunnan Kansassa, Savon Sanomissa ja Turun Sanomissa. Tiedotusopin pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, Tampere.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti