14.4.2010

Parinvaihtoa, käkätystä ja luontevaa jutustelua

Nyt on sitten minulla kevään viimeinen juontovuoro tehty. Saijan kanssa oli oikein mukavaa juontaa, vaikka edellisestä lupauksestani huolimatta suunnittelu jäi taas kovin vähälle. Mutta sitä ihmettelin tosi kovasti, miten paljon minua jännitti juontaa Saijan kanssa; olemme vapaa-ajalla toistemme kanssa paljon tekemisissä ja olemme tunteneet jo monta vuotta, mutta yhteisiä juontoja meille ei ole sattunut kertaakaan. Jännitti oikeastaan enemmän kuin yksikään parijuonto Jekussa aiemmin. Kohdalleni on sattunut monia erilaisia juontopareja, mutta kaikkien kanssa juontaminen ei ole kovin helppoa.

Monesti voisi ajatella, että hyvän ystävän kanssa juontaminen on helppoa ja mukavaa. Mukavaahan se kyllä on ja siinä on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi suunnittelun voi jättää vähän vähemmälle, koska yhteisen sävelen löytää helposti ja juteltavaa riittää. Toisen eleistä ja puhetavasta myös huomaa milloin hänet voi ”keskeyttää” ja mihin aiheisiin riittää sanottavaa. Mutta on ystävän kanssa juontamisessa huonojakin puolia. Juontaminen voi mennä ”käkättämiseksi” ja aiheiden valinnassa ja juontojen sisällöissä saattaa vahingossa hypätä sisäpiirivitsien puolelle – se ei ole koskaan hyvä asia. Kukapa haluaisi kuunnella kaverusten keskinäistä läppää radioaalloilta? Juontopari on tunnettava entuudestaan, mutta liian hyvä tuntemus voi siis olla myös pahaksi.

Mielestäni paras juontopari opiskelijaradiossa on luokkatoveri, jonka tuntee, mutta jonka kanssa ei ole päivittäin ja vuosien ajan niin paljoa tekemisissä. Tällaisissa juontopareissa on se hyvä puoli, että juontoihin tulee helpommin odottamattomia reaktioita, eikä voi aavistaa toisen ajatuksia entuudestaan. Keskustelu on kuitenkin luontevaa ja ”rempseää”, mukavaa kuunneltavaa. Välillä saattaa tulla toisen päälle puhumista, mutta se on normaalissakin jutustelussa hyvin tavallista.

Aluksi ajatus ”ei niin tutusta juontoparista” saattaa tuntua haastavammalta, mutta ei se sitä ole. Juontopareja kannattaa siis aina välillä vaihtaa. Sitä kautta voi oppia radiojuontamisesta uusia puolia, ja niitä uusia puolia voi silloin löytää myös itsestään. Rohkeasti vain eetteriin niin ystävän kuin tuttavan kuin vähän vähemmän tuttavankin kanssa, kyllä se siitä lähtee! :)

Aurinkoisia kevätpäiviä toivottelee
Tea Manninen, juontaja/toimittaja

0 kommenttia:

Lähetä kommentti