Maalattuja maisemia

Keväinen pääsiäislähetys J-P:n kanssa takana. Hauskan pläjäyksen me saimme aikaiseksi, vaikka suunnitelmallisuutta ei ollut etukäteen itse lähetyksessä eikä munien maalaamisessa. Radion tekeminen on muutenkin eräänlaista maalaamista; koska kuva puuttuu, se pitää maalata kuulijan mieleen.

Ensi viikolla toimituksemme lähtee pienelle retkelle. Suuntana on Tampere ja Radiofestivaali 2010. Tapahtuma on loistava paikka päästä kuulemaan radioammattilaisten luentoja sekä tietenkin muiden alan opiskelijoiden tekemiä tuotoksia. Odotan innolla, että pääsen kuuntelemaan dokumentteja ja kuunnelmia, koska niissä jos missä äänimaiseman luominen on tärkeää. Kuulija täytyy saada pelkän äänen avulla mitä järisyttävimpiin mielentiloihin ja ihmeellisimpiin paikkoihin. Parhaassa tapauksessa äänimaisemaa voisi kutsua jopa elämykseksi – sen kautta voi päästä täpötäydestä luentosalista tai ruuhkabussista vaikka täysin autiolle saarelle palmujen katveeseen tai syvälle ihmismielen sopukoihin.

Aina ei kuitenkaan onnistu luomaan täydellistä äänimaisemaa. Kahdet Radiofestivaalit kiertäneenä ja paljon radiota kuunnelleena olen kuullut jos jonkunlaisia väkerryksiä (ja tehnyt sellaisia myös itse). Taustaäänet eivät saa olla liian leimaavia tai itsestäänselvyyksiä, kuulijaa ei saa pitää tyhmänä. Myös musiikilla voidaan luoda paljon erilaisia mielikuvia ja mielentiloja, mutta silloinkin kuulijalle täytyy jättää tilaa ja omia ajatuksia, jotka pitää vain ohjata oikeaan suuntaan äänien avulla. Oikeanlaisen tasapainon löytäminen äänituotokseen on haastavaa, mutta kun se onnistuu, se on todella palkitsevaa kuunneltavaa kaikille.

Toivon itse onnistuvani yrityksissäni luoda odottamattomia ja innostavia äänimaisemia, ja odotan mielenkiinnolla tulevia festareita. Ennen sitä hyppään kuitenkin vielä puikkoihin, toivottavasti edes hivenen suunnitelmallisemmin kuin viime kerralla.

Hauskoja hetkiä radion ja maalattujen maisemien parissa!

Tea Manninen, juontaja/toimittaja