Aika muuttaa asenteita

Radiotyön maailmassa työskentelee hyvinkin erilaisia ja eri mielipiteitä jakavia ihmisiä, kuten missä tahansa muussakin työpaikassa tai alalla. Radiojuontajien persoonallisuus korostuu joillakin radiokanavilla voimakkaasti, kun taas jotkut kanavat pitävät tiukkaa yleismaailmallista ja neutraalia, lähes objektiivista linjaa juontajistaan.

1990-luvun radioalan kirjallisuudesta Radiotyön perusteet (Kujala & Lahti & Tamminen, 1998, 82, 83) löytyy kohta Radiopersoonallisuus. Siinä on käyty kohta kohdalta läpi mikä on radiopersoonallisuutta. Ensimmäisenä piirteenä on mainittu karisma. Mitä on karisma? Wikipedian mukaan se liittyy muun muassa viehkeyteen, vetovoimaan ja positiiviseen energiaan. Suhtaudumme tietysti varauksella wikipediaan lähteenä, mutta yllä mainittuja piirteitä radiojuontajalle olisi hyvä olla jos tavoite on erottua valtalinjasta.

Verbaaliset taidot, tilanteiden hallinta, vahva yleistieto ja vuorovaikutustaidot ovat kirjan mukaan tärkeitä elementtejä. Olen näistä täysin samaa mieltä, käsitteinä. Määritteet edellämainittuihin voivat toki olla moniselkoisia, mutta en lähde niitä tässä blogissa käsittelemään.

Sen sijaan rohkeus, on sana joka vetää minua puoleensa kirjan ominaisuuslistassa. Rohkeus sanan kohdassa on maininta; - Erityisen yltiöpäiset radiopersoonallisuudet ovat aika ajoin koetelleet viestinnän säännöksiä ja yleistä mielipidettä. Itse tilanteet ovat yleensä johtaneet näiden radiotyöläisten hyllyttämiseen tai työsuhteen purkuun. Ehkäpä asiat olivat vielä 1990-luvulla näin, mutta 2000-luvulla moniin asioihin suhtaudutaan monesti eritavalla, luultavasti hieman vapaamielisemmin.

Ensinäkään onko enään yleistä mielipidettä? Yhteiskunnassa moniin asioihin ja kysymyksiin tottakai on, mutta jos käsittelyyn otetaan radiotyö ja radiojuontajat. Nykyajan kohderyhmämarkkinointi on virtaviivaista ja suoraa. Ei ole edes tarkoitus, että kukkahattutäti ja naapurissa asuva doom metallia kuunteleva parikymppinen eksyisi samalle radiokanavalle. Isojen mediakonsernien sisällä olevia radiokanavia voi olla useita kymmeniä. Tiettyyn musiikki- ja sisältötyyliin on panostettu lähes kaikilla radiokanavilla paljon. Sitäkautta myös juontajien täytyy olla samassa linjassa. (Keinonen & Ala-Fossi & Herkman, 2008, 96)

Toisekseen ”yltiöpäiset radiopersoonallisuudet” ja erilaiset tempaukset kuuluvat nykypäivän radioon. 2000-luvulla radiossa on tehty tempauksia joita kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan 1920-luvulla, kun radiolähetykset Suomessa aloitettiin. Suomen radiossa on kuultu muun muassa, kun radiojuontaja juo itsensä humalaan ja raportoi promilleistaan tietyin ajanjaksoin ja on suorassa lähetyksessä jopa harrastettu seksiäkin. Viime keväänä radiokuuntelijat heristivät korviaan, kun valtakunnalliseen radiokanavaan oli otettu vieraaksi eräs tunnettu Suomalainen muusikko. Hän luki eräästä kirjasta pornokohtauksen suorassa lähetyksessä, tämäntyyppinen toiminta ei ollut linjassa kanavan muuhun sisältöön nähden. Joten, eivät ylilyönnit ole pelkästään ”nuorisoradiokanavien” tavaramerkki, vaan tempauksista on saanut nauttia tai kärsiä, miten kukainenkin sen kokee, myös klassisemman linjan radioaalloilla. (yle.fi, 2010; mtv3.fi, 2000; Iltalehti.fi, 2010)

Radiojuontajien räväkkyys, värikäs puhetapa ja tietoinen provosointi yhteiskunnallisista puheenaiheista ovat radio-ohjelmien tätä päivää. Ehkäpä radio tarvitsee väriläiskiä tarjontaansa, ainakin kuluttajat olivat tätä mieltä vuonna 2006, kun rockmusiikki painoitteisen radiokanavan kaksi juontajaa valittiin Vuoden radiojuontajiksi. (Markkinointi&Mainonta, 2006)

Ääntä tähän maailmaan mahtuu, annetaan kaikille äänille mahdollisuus.

Nikolai Jokinen, toimittaja

Lähteet:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010041311461330_uu.shtml
http://www.marmai.fi/uutiset/article65509.ece
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/mediait/2000/06/22898
http://avoinyle.fi/www/fi/historia/index.php
Keinonen, H & Ala-Fossi, M & Herkman, J 2008. Radio- ja televisiotutkimuksen metodologiaa. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print, Tampere.
Kujala, Tapio & Lahti, Jari & Tamminen, Heikki 1998. Radiotyön perusteet. Tammerpaino Oy, Tampere.