Vuonna 1938 New Yorkissa syntyi paniikki Maailmojen sota -kuunnelman johdosta. Mercury Theatre on the Airin esitys oli niin uskottava, että radion kuuntelijat miltei laskivat alleen.
Mutta pystyykö radio nykypäivänä vastaavanlaisiin tempauksiin?
Vastaukseni on ei. Ihmiset ovat nykyään NIIN skeptisiä (en voi olla painottamatta tuota sanaa), mutta en voi sanoa sen olevan automaattisesti huono asia. Itsekin olen skeptinen, enkä usko mitään, - opittujen perinteiden mukaisesti - ennen kuin itse näen omin silmin. Osin skeptisyys johtuu ihmisten medialukutaidosta ja tiedostetaan, että kaikki, mitä tarjotaan, ei ole väistämättä totta. Osa epäilee radiouutisiakin, ovathan nekin (poliittisestikin) värittyneitä, koska mistään asiasta ei ole yhtä totuutta. Niin monta kuin on kertojaa, on myös tarinaa.
Närää sen sijaan pystyy vielä aiheuttamaan. Syyskuussa 2010 Julkisen sanan neuvosto (tuo hyvien journalististen tapojen valvova Isoveli, joka nyt ei oikeastaan muuta tee kuin heiluttaa sormeaan tyyliin ”soo soo”) antoi Radio Rockille langettavan päätöksen haastattelua ja loukkaavaa ilmaisua koskevassa asiassa, niin sanotussa ”ilmastoähkijä”-tapauksessa. (Julkisen sanan neuvoston www-sivu.
Kantelijan mukaan hän antoi pyynnöstä Radio Rockin Korporaatioon haastattelun ilmastomuutoksesta 16.9.2009. Tämän jälkeen useassa ohjelmassa haastattelusta oli otettu pätkiä pilailuun ja kantelija oli nimetty "ilmastoähkijäksi". Vanhan miehen hengenahdistuksen pilkkaaminen oli kantelijan, - kuten myös Julkisen sanan neuvoston - mielestä hyvien journalististen tapojen vastaista. Kantelija ei ollut antanut lupaa haastattelun käyttämiseen pätkittynä muussa ohjelmassa. Mutta vähensikö tämä tapaus Radio Rockin kuuntelijoita? Tuskin.
En nyt väitä, että Julkisen sanan neuvosto olisi turha järjestö. Päinvastoin, sen tarkoituksena on kuitenkin valvoa, että asioita käsitellään hyvien tapojen mukaisesti, eikä yksittäistä henkilöä tai ryhmää aseteta huonoon valoon aiheetta. Mikään radio ei halua huomautuksia Julkisen sanan neuvostolta varsinkaan toistuvasti. Kysymys on mm. radion journalistisesta uskottavuudesta. (Kujala, Lahti & Tamminen, Radiotyön perusteet, 1998: 132)
Uskottavuus. Nimen omaan.
Radion Rockin tapauksessa uskottavuuden tavoittelu taitaa olla jo mennyttä, kun kanavaa kuuntelee. Uskon, että monenkin mielestä kyseisen aseman juontajien jutut ovat hauskoja ja viihdyttäviä, mutta lähin mielleyhtymäni juontajia kuunnellessa on teini-ikäiset pojat, jotka ihan luvan kanssa saavat kerrankin vähän revitellä. Tämä voi vaikuttaa, että olisin konservatiivinen ja YLEn hillityn linjan kannalla (jossa ei nyt sinänsä ole mitään vikaa), mutta ei niinkään, hyvät lukijat. Olenhan kuitenkin 22-vuotias opiskelija ja keski-ikäiset ja viiksiinsä tuhisevat mies- tai naisjuontajat leppoisine pullantuoksuisine puheineen eivät lämmitä.
Olen sitä mieltä, että juontajan täytyy olla PERSOONA, ollakseen uskottava, mutta jos radiopersoonan muodostaa pieruhuumorilla, mennään kuusikkoon ja pahasti. Hyvän ja uskottavan radiopersoonan luominen on tuskaisaa, ja kaikkiahan ei voi miellyttää, eikö vain?
Tässä siis törmäämme dilemmaan. Kuinka olla uskottava, viihdyttävä ja asiallinen yhtä aikaa kun joku on aina valmis epäilemään sanojasi? Nykyaikaisten formaattiradioiden aikana on myös mentävä kanavan ehtojen mukaan. Tylsäähän se olisi jos YleX:n juontajat olisivat samanlaisia kuin Radio Suomessa - tai toisinpäin se voisi olla epäuskottavaa ja jopa asiatontakin. Kaiken lisäksi kaupallisten kanavien täytyy ottaa huomioon mainostajat (eli yritykset, jotka pitelevät kanavajohtoa hyppysissään), joten ihan kenestä tai mistä vain saa sanoa pahaa - vaikka se sananvapauden mukaan ihan sallittua olisikin.
Tyhmähän (tai joissain tapauksissa uskalias) sellainen ihminen on, joka puree kättä joka häntä ruokkii. Mutta voiko olla uskottava, jos kertoo vain toisen puolen totuudesta, eikä sano asioiden toista laitaa siinä pelossa, että mainostaja pitää sitä loukkauksena ja hyökkäyksenä itseään kohtaan?
Toisaalta, harva radiokanava yrittää edes erottua massasta. YLEn eri radiokanavilla työskennellyt Sami Kuusela toteaa, että juontajat puhuvat lyhyesti ei-mistään eivätkä nykyiset formaattiradiot yleensä edes yritä herättää huomiota tempauksillaan tai sisällöllään. (Kuusela, Trendi 10/2003)
Onko radion tehtävä enää edes olla uskottava ja vaikuttava? Onko sen tarkoitus olla vain aamukahvihetkiemme virike ja taustamatto, jotta ihmiset eivät tuntisi oloaan niin yksinäisiksi? Korkeintaan kolmen minuutin uutiset jaksetaan kuunnella keskittyneesti.
Itsehän en kuuntele radiota kuin pakosta.
Joni Aapaoja, Viesti09 L1
LÄHTEET:
Julkisen sanan neuvosto. www.jsn.fi/fi/paatokset/?id=6470&year=. Luettu 4.4.2011.
Kujala Tapio, Lahti Jari & Tamminen Heikki 1998: Radiotyön perusteet - johdatus suoraan lähetykseen. Tammerpaino Oy. Tampere
Kuusela Sami. 10/2003. Radio ei kiinnosta, vaikka se soi. Trendi.
Wikipedia. War of the Worlds (radio drama) en.wikipedia.org/wiki/The_War_of_the_Worlds_(radio_drama) Luettu 4.4.2011
0 kommenttia:
Lähetä kommentti