Radio kehittyy tekniikan mukana

Maailman ensimmäinen audiolähetys radiolla oli jouluaattona 1906, jolloin Reginald Fessenden lähetti viulunsoittoaan ja luki Raamatun säkeitä Brant Rockissa Massachusettsissa. Ei mennyt kauaakaan kun kaupallinen radiotoiminta alkoi vallatta radioaaltoja. 1900-luvun alusta tähän päivään asti radion kehitys on ollut sidoksissa tekniikan edistymiseen. Ajan saatossa ollaan keksitty tekniikkaa, jotka ovat mahdollistaneet niin AM, kuin FM lähetyksetkin. Nämä kaikki ovat tuoneet lisää kuuntelijoita radion äärelle.

Melkeinpä sata vuotta myöhemmin, 1994 koki radio taas suuren harppauksen eteenpäin, kun Rolling Stones solisti Mick Jagger sanoi seuraavat sanat keikallansa, ”I wanna say a special welcome to everyone that's, uh, climbed into the Internet tonight and has got into the M-bone. And I hope it doesn't all collapse.” Kyse oli siis maailman toiseksi ensimmäisestä suorasta Internet radiolähetyksestä, jota ei lähetetty lainkaan perinteisillä radioaalloilla.

1994 Internet oli kuitenkin vasta lapsen kengissään ja tänä päivänä Internet radiolähetykset ovat saatavilla jokaisessa kotitaloudessa, ainakin täällä Suomessa. Tekniikan kehitys ja siitä seurannut raidon kehitys on siis ollut huimaa viime vuosina. Voisikin sanoa, että saamme elää radion murrosvaihetta. 1996 julkistettiin Lontoossa euroopan ensimmäinen koko radiohjelmansa nettiin laittava radiokanava, Virgin Radio. Tuona kahtena vuotena,1994-1996, oli tietokoneohjelmistopuoli muuttunut ilmaiseksi, jolloin uusia Internetradioita perustettiin tiuhaan tahtiin.

Itse en kuuntele suomalaisia radiokanavia muutakuin autossa. Jos haluan virkistyksekseni kuunnella uutta musiikkia radion kautta, menen Internettiin ja laitan soimaan jonkun hyvän brittiläisen kanavan. Musiikkimakuni on siis enemmän brittläiseen pop/rokkiin suuntautuvaa, joten britannilaisissa radiokanavissa riittää valinnan varaa. Suomalaisista kanavista mikään ei täytä musiikillisesti hyvän radiokanavan kriteereitäni. Kännykkään lataamastani radio-ohjelmastakin löytyy muutama indierock kanava, mutta myös soundtrackeja soittava kanava löytyy. Ei ole suomalaisten kanavien vika, ettei täältä löydy vastaavanlaisia kanavia. Suomessa ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi ihmisiä kuuntelemaan tuollaisia marginaaliväestölle tarkoitettuja kanavia. Tilanne on minun mielestäni hyvä, sillä nykyään jokaiselle löytyy omanlaisensa kanava. Uudet Internetradiokanavatkaan eivät varmaankaan vie pois kuulijoita muilta suomalaiskanavilta.
Olen ollut reissaamassa Uudessa-Seelannissa ja pitää myöntää, että välillä lievensin koti-ikävääni kuuntelemalla YleX:n Internetradiota. En kuitenkaan kuunnellut lähetyksiä kovinkaan aktiivisesti, mutta voin vain kuvitella kuinka suuri tilaus tälläiselle suomalaiselle Internetradiokanavalle on maailmalla. Ulkomailla asuvalle suomalaiselle on avautunut täysin uusia mahdollisuuksia kuunnella kotimaisia lähetyksiä, joka ei alle parinkymmenen vuoden aikana ollut lainkaan mahdollista.

Uskon, että Internetradiolla on ollut myös suuri merkitys suomalaisten radion kuunteluun myös muutakin kautta. Yksityinen paikallisradiotoiminta käynnistyi Suomessa vuonna 1985, jolloin Yle menetti pitkään jatkuneen monopoliasemansa. Tuolloin valtioneuvosto myönsi kokeiluluvan 33 hakijalle 21 paikkakunnalle kahden vuoden ajaksi. Näistä radioasemista 19 jatkoi lähetysten tekoa vuoden 1986 alussa. Mielestäni radiotoiminta vapautettiin varsin myöhään yksityisille asemille. Olisi mielenkiintoista jos sitä ei olisi vapautettu tähänkään päivään asti. Moniko suomalainen radiokuuntelija kuuntelisikaan ulkomaisia kanavia Internetin välityksellä? En tiedä oliko Internetradion kehittymisellä minkäänlaisia vaikutuksia radiotoiminnan vapautumiseen, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että toiminta olisi viimeistään vapautettu Internetradion yleistymisen jälkeen.

3G-verkolla toimivan Internetin avulla radiota kuunnellaan ja tullaan kuuntelemaan yhä entistä enemmän. Lähes jokaisella on jo puhelin johon voi ladata Internetradiosovelluksen. Mielestäni perinteinen radiotoiminta ei ole kuitenkaan kuolemassa sukupuuttoon lähiaikoina. 3G-verkko ei toimi hyvin syrjäseuduilla ja näin ollen radion kuunteleminen ei onnistu mobiililaitteilla ja perinteinen radiovastaanotin on ainoa tapa kuunnella lähetyksiä. Myös vanhalla sukupolvella on varmasti vaikeuksia käyttää uusia moderneja laitteita, jolloin he varmistavat, että vanhat radiovastaanotintehtaat pysyvät auki seuraavatkin lähivuodet.
Loppusanoiksi täytynee myös mainita, että kirjoittaessani tätä blogia, soi indierockia soittava nettiradio jatkuvasti taustallani.


Olli Lindfors, toimittaja

Merirosvoradion aalloilta nettiradion kuohuihin

60-luku oli perinteisten piraattiradioiden kulta-aikaa. Piraattiradiot syntyivät kansan vaatiessa lisää viihdeohjelmia, joita valtiolliset yleisradiomonopolit eivät sisältäneet tarpeeksi ohjelmistoonsa. Tilaisuuden käyttivät monet hyväksi pystyttämällä oman yksityisen aseman laivaan ja ankkuroimalla sen kansainvälisille vesille. Näin vältettiin radiolähetyksen kohdealueilla vallitsevien radiolakien toimilupavaatimuksia. Toimintaan liittyi yleisesti tekijänoikeusmaksujen laiminlyöntiä, joka saattoi johtua aseman kaupallisten tulojen puutteesta. Laittomia radioasemia voi pitää lähinnä aatteellisena kannanottona yleisradiotoiminnan tilaan. Yksi tunnetuimmista asemista oli Radio Caroline, joka perustettiin kansainvälisille vesille kaakkois Englannista rannikolle vuonna 1964. Perustaja Ronan O'Rahilly halusi puuttua levy-yhtiöiden tiukkaan määräysvaltaan populäärimusiikin lähetyksestä. Merirosvoradio -elokuva perustuu joissain määrin Radio Carolinen tarinaan. Elokuva antaa ehkä liian romanttisen kuvan laittomasta rock n' roll radiosta.
Suomessa Yleisradiolla oli vuoteen 1985 asti lähetysmonopoli, jolloin paikallisradiokanavat salliittiin. Monopoli saatiin purettua vasta vuonna 1995, jolloin muut maanlaajuiset radioasemat sallittiin. Monien mielestä Yleisradio ei lähettänyt tarpeeksi viihteellistä ohjelmaa, joka lienee koko piraattiradio aatteen kantava ajattelumalli. Lähetykset tulivat lähinnä syrjäisiltä paikoilta ja kiinnijäämistä vältettiin piiloutumalla metsiin. Ongelmana oli myös lyhyet lähetysajat ja lähetysten epäsäännöllisyys. En olisi uskonut että Suomen tasolla tällaista olisi jatkunut näin pitkälle. 1995 ei minun mittakaavassani ollut hirveän kauan aikaa sitten. Vaikea kuvitella, mitä sitä ennen radiosta kuuli. Ai niin, YLEä.

Piraattiradioista ei enää olla niin kiinnostuneita kuin ennen. Tämä johtuu radiotarjonnan monipuolistumisesta. Lähes kaikille kuuntelijakunnille löytyy sen verran markkinarakoa, että niille kannattaa ohjelmaa tuottaa. Kaikille löytyy mieluinen asema jota kuunnella. Piraattiradiot ovatkin nykyään lähinnä harrastelijoiden suosiossa. Jos on aikeissa perustaa oman piraattiradioaseman, on oltava valmis kärsimään sen mahdolliset seuraukset. Harrastelijoiden määrä on vähentynyt rangaistusten pelon myötä, joissa kiinnjääneille on annettu korvausvaatimuksia sekä kalliit lähetyslaitteet on menettänyt valtiolle.

” Katsos, se on koko hallituksena olemisen pointti. Jos ei pidä jostain, tehdään vain uusi laki joka tekee siitä laitonta.” -Ministeri Dormandy, Merirosvoradio (2009).

Internet on avannut uusia mahdollisuuksia radiotoiminnasta kiinnostuneille. Oman ”nettiradion” perustaminen on täysin laillista, mutta sisällön suhteen tilanne on monimutkaisempi. Tekijänoikeuksia rikotaan nettiradioissa yleisesti ja ne ovatkin siinä mielessä vanhanajan piraattiradioiden perillisiä. Ennen vuotta 1998 netissä saattoi omassa radiossaan soittaa mitä tahansa. Piratismi ei ollut vielä silloin kovin suuri puheenaihe, mutta nosti päätään Yhdysvalloissa kun kongressi hyväksyi Digital Millennium Copyright Act (DMCA) lain. Lain myötä internetradioiden tulisi maksaa normaaleihin radioihin verrattuna enemmän tekijänoikeuskorvauksia. Tässä kohtaa jotkut tekivät samoin kuin 60-luvulla ja siirsivät lähetyksensä Yhdysvaltojen ulkopuolelle, missä laki ei enää ole voimassa. Tämä tosin oli vain porsaanreikä sopimuksessa ja lähetys Yhdysvalloissa oli edelleen kiellettyä ilman asianomaisia tekijänoikeuskorvauksia. Muuhun maailmaan tämä laki vaikuttaa siten, että suurimmat, amerikkalaiset levy-yhtiöt ovat allekirjoittaneet lain. Käytännössä laki koskee nettiradioita kaikkialla.

Lienee vain ajan kysymys, milloin joku keksii uuden tavan kiertää lakia. Onko jossain jo olemassaolevista tavoissa jakaa mediaa kuluttajille käytämättömiä resursseja? Minne voimme laajentaa? Onneksi ihmismieli löytää aina keinot kehitykseen, mutta varjopuolena kaikilla on geeneissään ahneus. Tällä hetkellä internetradioiden jäljitys on vielä hidasta työtä, mutta saadaanko nekin kitkettyä lopullisesti vai jäävätkö ne kansan keskuuteen, kuten laittomasti kappaleiden lataaminen. Monet palvelut tarjoavat ilmaiseksi mahdollisuuden omaan internetradioon kenelle tahansa. Ainoa mitä tarvitsee on oma tietokone, musiikkisoitin, mikrofoni ja kuulokkeet (David Kushner, Music Online for Dummies, 2000). Musiikin saa CD-levyiltä tai laittomasti lataamalla. Onko laitonta jos joku maksaa pienen summan Spotifylle ja käyttää sitä omana musiikkikirjastonaan lähetyksissä? Teenkö rikoksen jos käytän mp3-soittimiin tarkoitettua FM-lähetintä isojen asemien taajuudella? Eipä sen kantavuus ole kuin muutamia kymmeniä metrejä, mutta senkin uskon olevan korjattavissa. Innovaatiosta rangaistaan, ellei se ole tiukasti säädeltyä.

Tommi Tuisku, toimittaja

Lähteet:
Digital Millennium Copyright Act
Richard Curtis, Boat That Rocked (Merirosvoradio), 2009.
Tapio Kujala, Jari Lahti, Heikki Tamminen, Radiotyön perusteet: johdatus suoran lähetyksen tekemiseen
David Kushner, Music Online For Dummies