Silkkaa kemiaa

Radiojuontaminen ei ole yksinkään helppoa, mutta todellisen haasteen eteen joudutaan, kun tehdään parijuontoa. Parijuonto on parhaimmillaan kuin kahden värikkään persoonan tanssia, jossa kaikki sujuu tarkasti harkitun taiteellisen kaavan mukaan. Lähetys soljuu eteenpäin luonnollisena virtana, kätkien sisäänsä aina muutaman säväyttävän yllätyksen.

Toisaalta parijuonto voi olla pahimmillaan kahden voimakkaan persoonan kaksinkamppailua, joka rikkoo lähetysvirtaa ja aiheuttaa kuulijalle kiusaantuneen olon.

Parijuonnossa onkin kyse ennen kaikkea juontajien välisistä kemioista. Huolellisestikin suunniteltu juonto voi olla ikävää kuultavaa, jos juontajat eivät tule toimeen toistensa kanssa. Vastaavasti hyvin yhteen pelaavat juontajat voivat saada aikaan mainion radioshow’n vähäiselläkin suunnittelutyöllä.
Niin sanotut henkilökemiat ja niiden säröt tulevat usein esille stressaavissa tilanteissa. Tällöin temperamenttimme nousee pinnalle ja ihmistyypistä riippuen se saattaa ärsyttää muita. Siksi maltti olisikin valttia myös stressin aikana. Olisi ensiarvoisen tärkeää malttaa kuunnella toista, jotta oppisimme ymmärtämään myös hänen näkökulmansa asioihin.

Joskus jo toisen ihmisen näkeminen saa meissä aikaan luotaantyöntävän reaktion. Negatiivisen asenteen yli voi onneksi päästä harjoittelemalla. Asiantuntijoiden mukaan ensireaktio voidaan pysäyttää, siirtää syrjään ja sitten luoda tilanteeseen sopiva, rakentavampi reaktio. Tärkeintä on antaa toiselle osapuolelle mahdollisuus.
Radiossa henkilökemioiden törmääminen on erityisen kriittistä. Kuulija huomaa nopeasti, jos juontajilla menevät sukset ristiin tai kun homma ei muuten vain luista. RadioAktiivisen Jekussa ei tämän suhteen onneksi maata ruutitynnyrin päällä. Touhu sujuu liukkaasti käytännössä millä juontajayhdistelmällä tahansa. Ja onpa juontaminen välillä jopa erityisen helppoa, kun henkilökemiat loksahtavat kunnolla kiskoilleen.

Jukka-Pekka Räsänen, toimittaja

Parinvaihtoa, käkätystä ja luontevaa jutustelua

Nyt on sitten minulla kevään viimeinen juontovuoro tehty. Saijan kanssa oli oikein mukavaa juontaa, vaikka edellisestä lupauksestani huolimatta suunnittelu jäi taas kovin vähälle. Mutta sitä ihmettelin tosi kovasti, miten paljon minua jännitti juontaa Saijan kanssa; olemme vapaa-ajalla toistemme kanssa paljon tekemisissä ja olemme tunteneet jo monta vuotta, mutta yhteisiä juontoja meille ei ole sattunut kertaakaan. Jännitti oikeastaan enemmän kuin yksikään parijuonto Jekussa aiemmin. Kohdalleni on sattunut monia erilaisia juontopareja, mutta kaikkien kanssa juontaminen ei ole kovin helppoa.

Monesti voisi ajatella, että hyvän ystävän kanssa juontaminen on helppoa ja mukavaa. Mukavaahan se kyllä on ja siinä on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi suunnittelun voi jättää vähän vähemmälle, koska yhteisen sävelen löytää helposti ja juteltavaa riittää. Toisen eleistä ja puhetavasta myös huomaa milloin hänet voi ”keskeyttää” ja mihin aiheisiin riittää sanottavaa. Mutta on ystävän kanssa juontamisessa huonojakin puolia. Juontaminen voi mennä ”käkättämiseksi” ja aiheiden valinnassa ja juontojen sisällöissä saattaa vahingossa hypätä sisäpiirivitsien puolelle – se ei ole koskaan hyvä asia. Kukapa haluaisi kuunnella kaverusten keskinäistä läppää radioaalloilta? Juontopari on tunnettava entuudestaan, mutta liian hyvä tuntemus voi siis olla myös pahaksi.

Mielestäni paras juontopari opiskelijaradiossa on luokkatoveri, jonka tuntee, mutta jonka kanssa ei ole päivittäin ja vuosien ajan niin paljoa tekemisissä. Tällaisissa juontopareissa on se hyvä puoli, että juontoihin tulee helpommin odottamattomia reaktioita, eikä voi aavistaa toisen ajatuksia entuudestaan. Keskustelu on kuitenkin luontevaa ja ”rempseää”, mukavaa kuunneltavaa. Välillä saattaa tulla toisen päälle puhumista, mutta se on normaalissakin jutustelussa hyvin tavallista.

Aluksi ajatus ”ei niin tutusta juontoparista” saattaa tuntua haastavammalta, mutta ei se sitä ole. Juontopareja kannattaa siis aina välillä vaihtaa. Sitä kautta voi oppia radiojuontamisesta uusia puolia, ja niitä uusia puolia voi silloin löytää myös itsestään. Rohkeasti vain eetteriin niin ystävän kuin tuttavan kuin vähän vähemmän tuttavankin kanssa, kyllä se siitä lähtee! :)

Aurinkoisia kevätpäiviä toivottelee
Tea Manninen, juontaja/toimittaja